keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Dahlak

Käydä päräytettiin Punaisella merellä vähän snorklailemassa. Dahlakin saaristo koostuu isommista ja pienemmistä korallisaarista. Vain neljä noista saarista on asuttuja joten rauhallista oli. Tuonne päästäkseen pitää ensin anoa lupa päästä Massawaan ja sitten erikseen lupa päästä Massawasta merille.

Kolmen hepun tekijäporukka vei meidät veneellä puolitoista tuntia kohti ulappaa ja sitten saavuttiin Dol Guldur... Dur Gellan autiosaarelle. Jäbät nuijivat kyökkiteltan, olohuoneteltan ja neljä kuuden hengen kupolia pystyyn muutamassa tunnissa, meikäläisten keskittyessä tuntuman ottoon saarta ympäröivän riutan kanssa.

Matkaseurue koostui Iittalan lähetystön kolmen (7-5-2) pojan kaveriperheestä ja jenkkilähetystön liettualaisperäisestä kulttuuriattaseasta miehensä kanssa. Mukavaa sakkia, hyvää diplomaattiviiniä ja sopivan kieroa tilanneanalyysiä.

Voi poijjaat että oli kalaa liikulla. Olen minä Seychelleillä ja Sansibarilla snorklannut mutta eipä ole vastaavaa tullut eteen. Kuvia ei ole koska vedenpitävästä kamerasta on latiinkikaapeli vissiin Suomessa. Sen voin vakuuttaa, että koska kyseessä on erakkovaltion saaristo niin kokolailla koskemattomassa luonnontilassa päästiin barracudia sun muita merikilpikonnia tiiramaan.

Oli ensimmäinen kerta kun voin sanoa viihtyneeni 100% missään Eritreassa. Välillä käytiin lähisaarien riuttoja katsomassa ja matkanjärjestäjän jäbät vetivät uistinta paatin perässä. Tuli sitä... Barracuda on aivan mielettömän maukas kala, siis ne alalajit jotka eivät ole myrkyllisiä. Halsterissa, pannulla jne. Barracuda myös iskee kiinni jo uistimessa olevan mörököllin pyrstön irti suit sait. Eivätkä pelkää ihmistä vaan tulevat "jutulle". Arveluttavia kavereita siis. Kuten myös delfiinilauma, jonka kanssa ei parane mennä kuulemma leikkimään koska ne purevat.

Tuossa on vähän esimakua mitä siellä oli. Tietenkään ihan kaikkia noita ei nähty ja toisaalta esimerkiksi Napoleonkalaa ei tuossa listauksessa ole.

Teltoissa biitsillä asuttiin ja auringon nousuun herättiin. Siitä pikku tunnustelut olosta, maski päähän, räpylät jalkaan ja "aamulenkille". Ei ihme että maanantainakin vielä välikorvassa keinui ja oli aika uinut olo.

Aivan takuuvarmasti menemme uudestaan, jahka tosin kelit taas viilenevät. Nyt ei ollut vielä hätää päivälämpöjen keikkuessa rapia kolmessa kympissä ja tuulen käydessä. Ihan justiinsa siellä höökii kuitenkin kepoista neljää-viittäkymppiä ja sitä kestää syyskuulle. Että jos silloin. Dubaihan meitä huutelee jo taas puolentoista kuukauden päästä. Alkavat näes olemaan juustot sun muut ylellisyystarpeet loppu.

Dahlakiin mennään Massawasta joten tuli sekin nähtyä. Kovin on hiljainen kaupunki ja valtava olisi potentiaalinsa. Tyhjillään olevia hotelleja ja huviloita... Sataman ulkopuolella riutalle karautettu rahtilaiva on jäänyt siihen, 15 vuotta sitten. "Juu, sen yhden resortin neljä huonetta olivat käytössä ja perhetaloa ei annettu meille yhdeksi yöksi koska me ollaan vaan pariskunta, emme perhe. Oltaisiin kuitenkin maksettu koko hinta. Ketäänhän sinne ei ollut tulossa..." Massawan vanhaan kaupunkiin ei keritty mennä mutta eiköhän tuonkin aika tule. Aivan raunioinahan se on edelleen ja ei ainakaan ylikansoitettuna.

Asmara-Massawa tie on kanssa nähtävyys. Itskuthan sen ovat aikanaan rakentaneet ja on poijjaat ja tytöt serpentiiniä. En upota tuota juutuubia tähän koska lataamiseen menisi vuosi. Takaisin tullessa oli täkäläinen pääsiäissunnuntai ja piruuttamme laskettiin vastaantulleet autot. Kaivosyhtiön rekkoja ei otettu huomioon. Matka on 114 kilometriä ja kiesejä tuli ennen Asmaraa vastaan parisenkymmentä, näistä puolet busseja tai minibusseja. Kameleita tuli yli 40.

Päästiin kotiin ja rupesin väsäämään dinneriksi matkalla sovittua ketsuppiriisiä. Katsahdin kuitenkin jääkaappiin ja huomasin sinne ilmestyneen injeraa, shiroa ja zigniä. Pöydällä oli hambusha. Siivooja-lastenlikka Senait on kait meihin tyytyväinen ja me häneen.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Mistähän tänään?

Pääsiäistä odotellessa, täkäläinen kun on vasta ensi viikonloppuna. Ollaan kylläkin suuntaamassa Punaiselle merelle Dahlakin saarille snorklaamaan ja kaiken maailman delfiinejä katselemaan. Hiekkasaaret & teltta-asuminen jne. Barrakudia sun muita.

Tuota saarireissua silmällä pitäen (ja vartijoiden perheille sponssattavia vuohia varten. 40 taalaa/elikko) piti sitten käydä vaihtamassa euroja nakfoiksi. Noin muuten meidän käteisen rahan tarve on vähentynyt, kiitos järjestelyn jossa eräs ulkkari maksaa meidän perinteiseen kaupan tiliin ostamamme tuotteet paikallisella shekillä. Hän kun saa aivan liian suuren osan palkastaan tänne nakfoina. Me sitten kuitataan länsimaisen pankkijärjestelmän kautta. Järjestely on voimassa myös lihakauppaan. Ja hyvä on että onkin.

Kas kun menin kahteen rahanvaihtokonttuuriin vain todetakseni että ainoat tarjolla olevat setelit olivat kymppejä. Virallinen kurssi eurolle on 18.4, joten aika niput noita olisi saanut. Kolmannessa byroossa sitten onnistui satasten saanti. Toisin sanoen täällä ei siis ole käteistä rahaakaan enää kierrossa riittävästi. Liittynee mustan pörssin kitkemiseen. Siellähän kurssi oli jokin aika sitten huonompi kuin virallinen koska eritrealaisen ei ole lupa omata valuuttaa. Taalaa voi olla päällä vain jos pystyy osoittamaan sen alkuperän.

Noista kaupoista vielä sen verran että pikkupuoteja on edelleen auki ihan hyvin. Siis niitä joista saa appelsiinejä, kananmunia ja tonnikalaa sun muuta. Eräältä kauppahallin vihanneskauppiaalta löytyi myös pakastimesta Punaisen meren ihan ookoota kalaa. Yksi uusi täkäläisittäin ihan kiva ravintolakin on auennut keskustaan kaikkien kiinni menneiden tilalle. Aika ohuen langan varassa tässä konsumerismin saralla kuitenkin mennään. Ja noin muutenkin toki. Luotettavista turvallisuuslähteistä saatiin kuulla että asuntomurtoja/-ryöstöjä on ollut viime aikoina liikkeellä. Ketään ei ole sattunut mutta mutta... aika ennenkuulumatonta täkäläisittäin.

Ensimmäisen autonrenkaankin sain jo puhki kun vetäisin kylkensä auki terävään rotvallin kanttiin. Aika hyvin täältä näkyy kuitenkin kiekkoja saavan. Vähän käytetyn Continentalin vararenkaaksi sai Firman kuskin avustuksella sadalla taalalla.

Etiopian uusi pääministeri puheli sovinnollisia virkaanastujaisissaan ja sehän ei täkäläisiä juuri hetkauttanut. Toki on niin että Etiopia ei kunnioita tällä hetkellä edellisen sodan jälkeen sovittua rajalinjaa, että siinä mielessä täkäläisillä on ihan aihettakin asenteelleen. Noin muutenhan täällä ei edelleenkään kuulemma apua oteta vastaan, itsenäisiä ollaan ja hyvin menee.

Suomessakin henkilökohtainen tila lisääntyi huoneella & saunalla. Kesällä on edessä vuokralaisen etsintä edelliseen "kesämökkiin" ja ehkä vähän nappulaparketin liimailua. Tosin aikaa on, ollaan likkojen kanssa lomalla melkein 8 viikkoa. Nähdään jopa Kirrisen liepeen kokko livenä, ensimmäistä kertaa yhdeksään vuoteen! Muutana viime juhannuksena sen on kyllä voinut nähdä parhaimmillaan kolmelta kantilta livefeedissä.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Ajatuksia/oppitunti uudelle Afrikkaan lähtijälle

Oltiin Ugandassa joo. Tavattiin "kotiväki" ja "isäntänsä".

Kotiväellä oli toivomuksena josko voitaisi puhua uusien isäntien kanssa. Rahoituksesta.

Kas kun mehän annoimme noille perheellisille ihmisille mikrolainaa heidän tarvitessaan. Katsomalla Ugandan koulukalenteria pystyi kertomaan koska pyyntö tulee. Lyhennykset pois palkasta ja kaikki ok.

Sakemanni-isäntä uutena afrikkalaisena toi sisään systeemin, jossa palkasta säästetään "sisään".

Näinhän se järkevin tapa onkin. Silloin jos palkattuina olisi perheettömiä, suoraan "kylästä" otettuja "työläisiä". Mulla ei sydän kestänyt. Puutarhuri-Miltonin sormet ainakin pelastettiin sokeritaudilta tällä "autetaan, katotaan sitä maksua sitten"-metodilla

Näillä on kuitenkin niin monta suuta kiinni mzungulla töissä olossa (kotikylät mukaan lukien) että...

Vähän koitettiin aseveljille kertoa mutta sitten toisaalta meidän väki sai suoraan jatkoa duuneilleen. Näin ei käy 85% tapauksissa. Uudet pomot, uudet säännöt. Ei meillä ole sanaa tuohon. Ei väellä edelleenkään huonosti ole. Sakemanni on sakemanni.

Sen sanon kuitenkin että ugandalainen ymmärtää bushidon. Sakemanni ei vielä ehkä sitä ymmärrä.


keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Pöörl of Ahrika

Käytiin likkojen "hiihtolomalla" pistäytymässä Ugandassa. Kampalassahan me enimmäkseen oltiin mutta ehdittiin sitä Murchison Fallsin kansallispuistossa taas pari päivää leopardiakin turhaan jahdata. Se otus on kyllä aivan varmasti taruolento, viisaan insinöörin ja huumorintajuisen nykyfeministin ohella.

Oli kiva reissu. Kavereita nähtiin ja Entebben paras saunakin kerittiin koeajaa. Noin muuten oli silmiinpistävää taas huomata, kuinka ns. vapaa markkinatalous vaan on toimivampi malli kuin keskusjohtoisuus. Kyllähän minä toki tiedän että siellä Ugandan maaseudulla on ääretöntä köyhyyttä jne. Silti ei voinut olla panematta merkille kuinka melkolailla jokainen tradin centre Kiryandongo Roadin varrella oli paremmin varusteltu kuin, no, koko Asmara. Suurin ero on siinä että Uganda, vaikka onkin täysin avusta riippuvainen, antaa ihmisten yrittää ja koittaa laittaa asioitaan omin neuvoin järjestykseen. Ja joo, kyllähän toki tuo Ugandan suhteellinen vauraus on jossain määrin johdannaista valtavasta velanotosta, en minä sitä. Uganda myös saa myös vetoapua ihan maantieteellisistä faktoistakin. Rautakanki juurtuu kahdessa viikossa... Siitä huolimatta tuloerot versus kurjuuden tasajako kääntyy kyllä yleisesti ottaen Rahnasto vs. Turhapuroksi.

Uganda siis näytti varsin rikkaalta ja kehittyneeltä. Niin se näkökulma voi muuttua. Matkalaukut naukuen koiranruoasta sun muusta Emborgin juustosta & pekonista palattiin lauantaina maisemiin.

Täällä länsimaisesta hapatuksesta vapaassa onnelassa ei ole sitten juuri uutta tapahtunut. Tai no, pikkusateet eli Belg ovat alkaneet. Pariin otteeseen on tullut vettä ja rakeita kuin #metoo syytöksiä Louhimiehelle (on se jännä että parisenkymmentä vuotta sattuneita ohjausmetodeja nostetaan esiin sen jälkeen, kun on ensin noiden tapahtumien jälkeen menty kuitenkin vielä viiteen-seitsemään herran ohjaamaan leffaan duuniin. Lisäksi on jännä että ohjaajan metodit ovat olleet samat myös miehille ja siitä suunnasta ei juuri naputusta kuulu. Ettei vaan olisi kyse pikkupikku kateudesta ja siitä, että Louhimies meni ja teki yli miljoona katsojaa keränneen leffan "väärästä aiheesta"). Laitettiin myös likkojen kanssa pientä vihannes & yrttitarhaa pystyyn.

Kuvia: Laitan kuvatekstejä myöhemmin illalla, täytyy kokata moussakaa ja pistää hapankaali tekeytymään.

Kehitys on kehittynyt. Takaisin tullessa pystyi katsomaan Merseyn Sinistä Punaisen meren yllä.

Kotikadulla oltiin, tosin ilman Jukka Puotilaa.

Bugolobin entinen uima-allastie ei tulvinut.

Kaikenlaista kauppakeskuksessa.

Vihreätä verrattuna Asmaraan.

Korean grilliä ja sushia. Tämä ei tällä kertaa juonut soijia.



Lehdistökatsausta.

Teekkarimyssyapina eli colobus.

Rankkivuon lautta.

Välillä jutut olivat ihan Pahkasikaa.


Hyeena puun alla.






#metoo. Uros meni vei kaadon lasikaton vaivaamilta naarailta.

Sekös sitten pisti harmittelemaan.

Tantor ei pitänyt meistä vaan lähti jolkottelemaan kiesin perään.


Sitten oli taas se hyeena. Asusteli pentujensa kanssa entisen Aminin rakennuttaman hotellin raunioissa ja oli siten syyllinen meidän leopardi-puutteeseen.


Hartebeest. Naamastaan viisivuotiaan piirtämä antilooppi.

Nämä saivat matookea ja g-nut soosia. Onni oli käsinkosketeltavaa.

Rokotiili, tuo viekas kala. Nuo pienemmät tulevat mielellään sadelätäköille isojen tieltä pois.

Karuman putoukset. Kuuselan ja Tien fallseja ei löydetty.


Matkalukemista. Näyttäisi sopivan pikkuväellekin.

Likat olivat kaksi päivää kouluissaankin. Päästiin paloharjoituksen uhreiksi.

Bugolobin sinipalli.

Siellä ne vaanivat pahaa-aavistamattomien eväitä eli tulevat mielellään avoimesta keittiön ovesta vieraisille.

Kotonakin saatiin olla yksi iltapäivä.

Hyvässä kunnossa. Tötterö johtuu kahden lenkillä portista päälle käyneen rotan edesottamuksista. Tai oikeastaan tämä lähtö johtui 25 tikin parannuttua pää edellä puskaan juoksusta ja haava auki.

Olivat tilanneet kolmen hepun tiimin pudottelemaan isosta palmusta kuivia alas. Tulevat meinaan rytinällä... No. Jäbien metodi oli ollut lyödä viisituumaisia tikapuiksi puuhuun ja kiivetä siten. Hulluja nuo ugandalaiset.

Tessalla on myös kaveri ja Tessa on pomo.



Itskuilla tehtiin gnoccheja.

Brand new kehätie. Daa daa daada daada autostrada. Kesäkuussa pitäisi aueta virallisesti mutta käytössähän tuo jo on.

Entebbessä käytiin Piece of Ugandalla saunassa ja poronkäristyksellä. Kummatkin sekä muutkin tarjonnat hyviksi havaittiin.

Juu. Mulla oli omat esitteet mukana. Ei näkynyt kokkelihutsuja sun muitakaan.

maanantai 5. maaliskuuta 2018

Oh God bless our land of Malawi

Tästä kirjoitinkin joskus taannoin: Malawin vampyyrit


Juliet Jonesin Sydän

Oli mitä mainioin bändi. "Sitä muuttuu jänikseksi..." Niillä oli myös biisi "Albania". Sehän kertoi toisenlaisten sankareiden maasta, jossa Teräsmieskään ei saanut lentää selvinpäin.


No juu. Tuli mieleen kuriositeettinä kun taas ajelin koululle mukuloita opintielle. Kas kun joku seitsemänkymppinen kuurosokeadementikko meinasi taas päräyttää fillarilla kattilavalmistaja Hondan valmistaman isomman painekeittimen alle. Sieltä taas lähdettiin vilkkaalla tiellä täysin "yöstä" kadun oikeasta laidasta kääntymään vasemmalla häämöttävään risteykseen. Ei suuntamerkkejä, ei vilkaisuakaan olan yli takaa tulevaa liikennettä seuratakseen. Ei mitään. Tämä on sääntö, ei poikkeus kaikkien pyöräilijöiden keskuudessa.

Ihmettelin asiaa julkisesti pari viikkoa sitten ja selvisihän se. Ja nyt: Älkää käsittäkö väärin.

Pyöräilijä ja jalankulkija on tämän maan liikennesääntöjen mukaan katujen kuningatar (vuonna seitkytyhdeksän). Eli säännöt on laadittu em. ryhmien näkökulmasta. Auton pitää väistää.

Tällainen säädelmähän on mitä raikkain tuulahdus. Oikeasti. Minkä helevetin takia se pitäisi nimenomaan olla niin, että auto on kaupunkisuunnittelussa sun muussa se lähtökohta?

Paitsi että niin. Jos auto ja pyörä törmäävät, on suuri mahdolllisuus että pyöräilijästä pakenee ilma. Kas kun ihmisluonteen mukaisesti nuo edellä mainitut ryhmät sitten kävelevät keskellä tietä vaikka jalkakäytävät ovat kummallakin reunalla. He ylittävät kadun diagonaalisesti keskeltä risteystä. He vaihtavat fillarilla kaistoja sik-sak. Kaikki tämä kuolemaa halveksien ja päätä kääntämättä. Sinne vaan kadulle jalkakäytävältä ilman pienintäkään merkkiä aikeista.

On joskus aika pommituslennolla olleen olo kun tuolla sitä neljääkymppiä, mitä uskaltaa ajaa ettei kolise, suhaa.

Järjettömimmän säännön ja siten myös ehkä kuvaavimman jätin tänne: Jos pyöräilijä ajaa pysäköityä autoa päin, autoilija maksaa fillaristin kulut.

Muuta: Lauantaina haudattiin säilössä veivinsä heittänyt islamilaisen koulun 93-vuotias johtosheikki. Oli ollut jotain pientä rekkulaa tuolla kylällä. Tai oikeammin siellä oli ilmeisesti ollut hautajaisten yhteydessä rauhallinen protesti. No, joka tapauksessa kaikki taas kaappiin. Tuon edellisen episodin jäljiltä on vieläkin muutamia opettajia, oppilaita ja oppilaiden vanhempia jossain lomailemassa.

Sitten oli päässyt myös vissiin käymään niin, että eräs entinen ulkoministeri oli potkaissut kanssa ämpärinsä nurin valtion lomakeskuksessa. Hän oli ollut nauttimassa noista palveluista vuodesta 2001 lähtien. Heppu oli 16-vuotiaana liittynyt itsenäisyystaisteluun ja oli ihan oikeasti ilmeisesti vapaustaistelija parhaasta päästä. Suosittukin. Virheensä oli ollut capo tutti di capin arvostelu.

Tämän uutisen tarjosi hiekkamaiden uutiskanava. Se, onko uutinen totta, on sitten hänessä. Milläs tarkistat? Todennäköinen se kuitenkin on.

Anyways, tämä tammikuun puolenvälin tapahtuma oli nostattanut laineita ulko-eritrealaisten joukossa siinä määrin että puolueen Lontooseen kaavailema vuosittainen selkääntaputtelu konferenssi oli jouduttu turvallisuussyistä perumaan.

Olen myös ihaillen seurannut Etelä-Afrikassa tehtyä päätöstä alkaa pakkolunastaa sikäläisten valkoisten farmarien tiloja. En puhu nyt mitään oikeudenmukaisuuksista sun muista huomauttamalla, että hollantilaiset olivat siinä maassa ennen zuluja. Fakta. Khoi-khoit ovat sen maan alkuperäisiä asukkaita. Sen sanon, että kun naapurissaan on malliesimerkki Zimbabwe niin miten voi tulla moinen mieleen? Etenkin kun se 6% farmareista tuottaa 95% rapia 55 miljoonaisen valtion tarvitsemasta sapuskasta. On ne neroja.

Perjantaina suuntana Uganda. Safaria sun muuta likoille kotikulmia. Saatiin airbnb kaksi taloa vasemmalle meidän kotiportista. Täytyy pitää vaan huoli siitä ettei ole Patrian esitteitä matkalaukussa.

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Ojasta noustaan, taas


Ei täällä muuta. Loppua kohden vitsikäs video, karvanaamoineen. Pottuja sun muuta tarpeellista saa kaupasta. Sakemannin kanssa tehtiin makkaraa ja näyte vietiin lihakauppiaalle. Porvari ajelee nykyään luu ulkona poppia soitellen pitkin vapaan Asmaran katuja. Lemmy pistää ajattelemaan mutta miettikääpäs tähän kontekstiin Roope Keväänteinin "Synnyimme lähtemään" tahi "Kunnian päivät"?

Lukenut paskahuusissa anopilta saamaani Juha Vuorisen valituskirjaa kuinka on ollut kovaa Maltalta Espanjaan muutto. No, hän kustantaa itse tarinansa... Ne sopivat kustannuspolitiikkaan.

Hengissä ollaan.