torstai 12. lokakuuta 2017

Juu niin

Eletään mielenkiintoisia aikoja. Se oli tuossa kesämmällä tämän maan kakkosmies, siis se joka reissaa pitkin poikin maailmaa erilaisissa diasporan tapahtumissa, hakattu pahasti Italiassa. Nuoret täältä lähteneet jätkät olivat pätkineet sitä rautaputkilla päähän, eli tarkoitus oli ollut tappaa. Tämä diasporan joukossa esiintyvä vihamielisyys oli tullut täkäläiselle hallinnolle täytenä yllätyksenä.

No nyt sitten heppu oli pidätetty hetkeksi Jenkeissä ennen tämän maan valtapuolueen ulkomaanosaston tilaisuuteen menoa. Jenkki-versio diasporasta oli muistuttanut korkeita sikäläisiä viranomaisia, että tämä herra on Obaman 2010 antaman matkustus-talousrajoitusten piirissä. Yhtenä nimeltä mainituista kymmenestä, maailmassa. Täkäläinen koneisto ei välttämättä pidä asioiden saamasta suunnasta.

Noin muutenhan, kun nyt täkäläisiä oli sinne Suomeenkin otettu jokunen sata, täytyy muistaa että tuo eritrealaiset ulkomailla-osasto on järjestäytynyt samaan tapaan kuin tämä maa. Lähetystöjä ei johda lähettiläs vaan politrukki, joka ei siis välttämättä ole missään virkasuhteessa lähetystöön. Työntekijöinä lähetystöissä voidaan käyttää myös luotettavia kansalaispalvelusta suorittavia. Eli Puolue toimii ja voi hyvin heidän keskuudessaan. Tähän suuntaan hieman indikoisi se, että lappeen Rantaan tulleet habeshat olivat alle kahdessa viikossa lakossa koska heillä ei ollut VOKin lähellä kahvilaa... Eli etujoukko, iskutyöläiset, eliitti ja kaaderit ovat saapuneet ja heillä on keinonsa tiedonhankintaan/sanktiointiin jos heitä ei totella uudessa maassa.

Lisää mielenkiintoisia juttuja näiden maailmanmatkailusta ja muutenkin täkäläisestä menosta löytyy hakusanoilla Tilburgin yliopisto, tämä maa ja kahden pinnan vero.

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Dubai -2, länsilounas neljä. Puolipilvistä näkyvyys 15km

Simmottis tämmöttis. Maanantaina piti mennä observoimaan liikunnanopetusta mutta eihän siellä mitään opetettu kun piti jakaa vihkoja sun muita materiaaleja opiskelijoille. Eilen observoitiin paikallista yksityiskoulua ja tänään pidin lukupiirin/luennon aiheesta "Kuvien käyttö englanti toisena kielenä opiskelijoiden opetuksessa". Toivottavasti jäi jotain päähän mun "Kettu ja Karhu kalassa, miten karhu menetti häntänsä"-tuokiosta. Ainakin ne olivat huuli pyöreänä kun luin niille suomeksi eläinsatua. No ok, kyllähän mä juttelin erilaisista oppimistyyleistä yms. ennen demonstraatiota. En sitten kauheasti purkanut tilannetta lopuksi vaan jätin heidät lillumaan omissa liemissään eli makustelemaan tilannetta ja sitä, että 11 taululle kirjoitettua sanaa, muutama näyttelynpätkä ja kuusi kuvaa saivat sadun viestin perille.

Meinaan olen siellä teellä istuessa havainnut, että ei ole kovinkaan kaksinen välttämättä englanninkielen taito opiskelijoilla ja kuitenkin kaikki opetus on lontooksi.

Piilo-opetussuunnitelmana lukupiirille jakamani artikkeli käsitteli kriittistä ajattelua ja sarjakuvien käyttöä sen edistämiseksi. Tätä puolta ei kauheasti kosketeltu myöskään vaan jätin hautumaan. Täällä kun sana "kriittinen" ajatellaan hirveän äkkiä negatiivisena ja sitähän se ei ole.

Juttelin myös paikan IT-gurun kanssa tiedonkäsityksestä yms. Tämä hakkeri on ehkä älykkäin tällä mantereella tapaamani ihminen. Ja kuten tavallista, sosiaalisien taitojensa puolesta vähän rajoittunut eli ihan hyvin tultiin juttuun.

Semmoisia työjuttuja.

Muuten: Viikonloppuna oltiin koulun vanhempainyhdistyksen piknikillä. Hyvää ruokaa ja mukavia juttuja. Muuta ei juuri sitten tehtykään, paitsi zoomailtiin Dubain mahdollisia tekemisiä ja ennen kaikkea syömisiä. Meidän hotellissa on meneillään Oktoberfest. Niillä on annos nimeltä "A metre and a litre". Bratwurst, sauerkraut ja sinivalkoruudullinen vehnäolut, täältä tullaan!


 Päästiin/jouduttiin paikallisen OAJ:n järjestämään kansainvälisen opettajien päivän kinkereihin.

 Ja sitä myötä sitten myös Eritrean telkkariin. Taas.
Kylässä aukesi uusi juustokauppa, ja toisin kuin muinaisessa Romaniassa nuo eivät ole tehty puusta. 
 Niissä opejuhlissa oli ehkä maailman eniten injeraa. Ja sellaisia Obelixin melkein hukuttaneita patoja täynnä täkäläisiä sooseja. Hyväähän se on.
 A fellow Bluenose.
Piknik-paikka on suosittu myös paikallisten keskuudessa. Se kun oli jonkun parikymmentä kilsaa kaupungin ulkopuolella. Tässä valmistuu häitä viettävän seurueen vuohi, from the scratch.

Ja mitäs muuuta? Joo, pakko mainita Malawi ja vampyyrien metsästykset:

Jo seitsemäs ihminen alle kuukauden aikana sai surmansa maanantaina, kertoo uutistoimisto AFP. Vihainen ihmisjoukko hyökkäsi kehitysvammaisen miehen kimppuun tämän oltua liikkeellä pimeän aikaan. Malawin poliisin tiedottaja Lloyd Maidan mukaan väkijoukko oli epäillyt miehen vain esittäneen kehitysvammaista ja etsineen ihmisverta juotavaksi rituaaleihin. 
VAIKKA YK:N ruoka- ja viljelysapuohjelmien työntekijöitä tuskin epäillään vampyyreiksi, järjestö päätti varotoimenpiteenä ohjeistaa henkilökuntaansa siirtymään alueilta läheiseen Blantyren kaupunkiin. AFP:n mukaan YK on ohjeistanut työntekijöitään välttämään Mulanjen seutua toistaiseksi, kunnes tilanne rauhoittuu. 

On ne veijareita. Komeata seutuahan nuo ovat, Mulanje ja Thyolo. Mulanjessa on iso vuori ja Thyolossa pirusti teetä. Ja ilmeisesti sitten myös Yön Lapsia.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Dubai miinus 9 päivää

Panzer Vorwärts.
 General Motorsin hieman hapettumaan päässyt mylly. Kyseessä on siis etiopialaisilta Asmaran vapautuksen tohinoissa paikalle jäänyt M41 Walker Bulldog. Vuonna 1975 toivat Asmaraan 50 vaunua varuskuntaa vahvistamaan ja noiden joukossa oli jo näitä. Tuo oli riittävä vastus T-viisvitosellekin. 1991 etiopialaisten menettäessä Asmaran on tuokin sitten jäänyt noille sijoilleen. Pelkät kuorethan tuossa on, sisällä ei ollut edes pohjaa. 
 Olimme siis taas hikimaassa pyhänä.
 Kaikenlaisia kivoja leluja löytyy Asmaran ympäristöön kaivetuista vanhoista poteroista/tuliasemista. Taitaapi olla Sergein hylsy?
 Maisemaa piisaa, ei siinä mitään.
 Opinahjollakin alkaa olla suhteellisen valmista akateemisen vuoden aloitukselle. Ihan pikku juttuja täytyy vielä säätää. Niinkuin nyt vaikka lukujärjestykset.

 Bröm bröm lähti Dubaissa tänään kohti Jeddahin satamaa.
Takapaksissa tulee mukana various käyttövaraosia ja 60 kiloa koiranruokaa. 
 Aamuna eräänä ehdin liittyä fillarillani jopa karavaaniin.
 Viime keskiviikkona oli Meskel eli oikean ristin löytämisen juhla. Käytiin sen kunniaksi kaffella ja kräämipullalla koko porukka. Muille bombolit eivät tuottaneet ongelmia, meikäläinen sen sijaan voitti arvonnassa ke-to yönä kello kolme. Pari satsia tujua vihapuhetta isoon valkoiseen puhelimeen ja sitten mukavaa "vesihuikka pysyi sisällä tällä kertaa 3 minuuttia"-pierun varomista sekä kuumetta. Sanomattakin on selvää, että torstaina olisi ollut ensimmäinen varsinainen työ-/tapahtumapäivä seminaarilla. Näin ollen piti sitten näyttää hyvää naamaa lauantai-aamuna ja mennä tsekkaamaan viime vuoden kurssin valmistujaisjuhlaa. Otin vielä varoiksi U:n mukaan. Kannatti, tällä viikolla hommat nytkähtelivät mukavasti eteenpäin ja ministeriössä oli Vaimollekin mainittu meidän olleen paikalla. Plus että päästiin Eritrean telkkariinkin. Top that Kari Peitsamo! Ei oo Hesan telkkari mitään!
 Tällainen juhlahan se oli. Näitä valmistujaisia on ollut nyt kolmet ja aika paljon hyvin alkaneiden opintojensa päättäjiä oli tässä satsissa noilta syrjäkulmilta, päätellen Muhammed. Muhammad, Mahmud jne nimien määrästä. Suhteellisen iäkkäitäkin oli yläkoulusta valmistuneiden joukossa ja sehän on hieno asia se. Että meinaan on vanhemmmallakin iällä ja takuuvarmasti haasteellisissa oloissa jaksettu opiskella.
Seminaarin materiaalivarastossa ei totuus pääse unohtumaan. Hasta la victoria siempre vaan...

Siinä niitä tärkeämpiä. On pitänyt vähän, ei paljoa, kiirettä tuon akateemisen puuhastelun tiimoilta joten ei ole kerinnyt oikein muuta. Tai sain mä täkäläisestä menosta kirjoitetun mielenkiintoisen Jenni Rikkan (tarkoititko fer ja gg) kirjoittaman kirian. 

maanantai 25. syyskuuta 2017

Aina tykännyt Sasha Baron Cohenista


Etsikää itse se Kazakstan laulu...

Mitäs se Vonnegutin Jack Patton-hahmo aina ilmeettömänä peililasiensa takaa sanoikaan?

Meidän kuusi vuotta tontilla olleet vartijat vaihtuivat lauantaina. Olivat pojat päässeet asettumaan meidän makuun vähän liian hyvin taloksi. Tai lähinnä yksi niistä oli, toisen oirehtiessa hieman siihen suuntaan. Kolmas kaveri olisi ollut asiallinen mutta nyt lähtivät kaikki.

Kas kun se nyt ei ole oikein soveliasta että pihamaalle päästetään täysin vieraita ihmisiä hakemaan vettä (meiltä kysymättä) ja samalla telotaan koiria. Ei ole myöskään kivaa että meidän talon edessä lastataan henkilöautoon vesikanistereita samaan aikaan kun kaivosta pohja alkaa pölistä. Ei ole mukavaa herätä torstai-perjantain yönä kahdelta yöllä kun vesipumppu alkaa pauhata katolla puolen minuutin pätkissä, kymmenisen minuutin välein aina tuonne rapia neljään asti aamulla kun yövuorossa ollut täyttelee vesikannuja. Ei ole mukavaa kun samainen kaveri ilmoittaa pokkana bensiinilitran hinnaksi 50 nakfaa oikean hinnan ollessa 30. Ei ole mukavaa että vartija, yritettyään ensin saada votkapullokauppaa ja rahanvaihtoa pyörimään, kertoo meille kylään/asioille tuleville että "Pitää olla varovainen noitten juttujen kanssa, joku voi pian saada tietää että te käytte täällä." Ei ole mukavaa että vartija viettää aikaansa lähinnä läheisen työväentalon baarissa kahvilla.

Oli pakko laittaa ne kaikki mäkeen koska tuo hankalin oli sukua eräälle Vaimon kannalta tärkeälle ministeriön tyypille, eli ei voitu yksilöidä. Toisaalta kyllä päätöksen vartijafirman sisäisistä siirroista teki Firman turvapäällikkö. Hän totesi että "Onpas sattunutkin etteivät postit ole pyörähtäneet näiden kohdalla noin pitkään aikaan. Ei kuulu hyvään turvakulttuuriin, asia pitää korjata." Päätös siis ei ole meidän. Virallisesti.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Billy Idol, I'd do anything

Saadakseni nuoruusvuoteni takaisin... Ei vaan. Kuka sitä Liippiksen latkimista ja biljardipallon lyöntiä silmät kiinni enää jaksaisi?

Se mulla tuossa oli mielessä, että eilen tuli tuon biisin verran vuosia siitä, kun kaikki viimeistään alkoi mennä täällä tuiksi. Pistivät lehtiä Aleksis Kiven veljesten verran kiinni rysäyksellä ja koko maan painotalot velvoitettiin lopettamaan kaikki työt, alkaen yökerhojen flyerien ja hääkutsujen painamisesta. Jos on kiinnostusta niin sen hiekkamaiden uutiskanavan sivuilta löytyy matskua, jonka näin äkikseltään luettuna voin kyllä allekirjoittaa. Hakuun vaan lontooksi muistan lehdistö kuoli päivän tämä maa. Toinen hassu on loppumaton anarkia anekdootti. Noihin liittyen:

Mulla on ollut tapana pitää aina tuota Lintu Sinisen lyhytviestipalvelua päällä kun duunailen koneella. Kokemus Kampalasta opetti että sieltä kaikkein nopeimmin sai hoteista hoteinta infoa paikallisista tapahtumista. No, täällä asia on tietysti hieman toisin. Ja niinpä tämä osuus viestinnästä on kanssa nyt näin, silleen pientä aktiivisuutta vaativana.

Anyways; Eilen rupesi virrassa olemaan juttua Iso-Britannian uutistoimiston lanseeraamista uusista nettikanavista tämän alueen kielille. Sitten tuli tuota vuosipäivä-uutista. Ornitologit löytävät kyllä ihan tämän kolkan nimelläkin.

Meni pari tuntia niin tuolla mäen päällä aktivoiduttiin ja voi veljet. Kyllä siinä tuli asiat laitettua paikoilleen.

Muuta asiaa: Eritrealaiselle yläkoulun liikunnanopelle on mahdottoman hankalaa ja fyysisesti uuvuttavaa vetää kolme liikuntatuntia päivässä. Kyllä kaksi on maksimi. Tässähän ei sinänsä ole hirveästi uutta, ei siellä Ugandan Adjumanissakaan maikoilla hommat suoraan sanoen ihan kauheasti painaneet. Aamulla tunti ja sitten iltapäivällä toinen. Väliajat mukulat olivat usein siellä kuin Ellun kanat luokissaan.

Pistetyöskentely/kiertoharjoittelu on myös hyvin epäilyttävää, sillä miten sitä siinä sitten vahtii kaikkien niiden 40 oppilaan oppivan sen kuperkeikan teon? Eee-hei. Ne laitetaan jonoon ja siitä sitten kuperkeikka valvovan silmän alla. Liikunnan opetustilojen ollessa rajalliset on vain yksi opettaja kerrallaan tulessa ja muut ovat vapaalla. Kysyttäessä "Oletteko koskaan olleet kummatkin samaan aikaan samalla tunnilla, jotta siis mahdollistuisi kaksi valvottua suorituspaikkaa?" oli vastaanotto kohtalaisen jäinen. "Vain yksi opettaja voi olla vastuussa tunnista."

Ns. "teoriatunteja" varten youtubesta kerättävään opetusvideo-pankkiin suhtauduttiin sentään posivilisesti.

"Noita jos o enemmä ni ei myö Antti viihytä..."  Vaikka eipä sillä; ei tuo liikunnan puoli ole välttämättä pyytänyt ketään avukseen vaan pyyntö on voinut aivan hyvin tulla oppilaitoksen johdon taholta. Ja sen verran olen ollut jutuissa että liikunnan ukkeli ei välttämättä ole ihan parhaissa väleissä toimiston kanssa. Että: "Kyl myö tullaa toimee ain. Sie älä Tassu suotta hättäile. Kato hää on kovin vanha. Tääl on vissii kaik opettajatkii kapiukkoloi, ja hyöhä ne o sotilaallisii. Mut ollaa myö ennenkii toimee tultu..."

Sunnuntaina käytiin U:n kanssa pyörälenkillä ja nähtiin se Asmaran kuuluisa Tankkien Hautausmaakin. Sen jälkeen siis kun oltiin yhytetty kusipäävartija kulman takaa työväenyhdistyksen baarista omin luvin kahveelta. Totuuden nimissä erilaista kuorma-autoa sun muuta Grazia siellä romukasassa nipussa näkyi enimmäkseen olevan, mutta kyllä siitä muurista muutaman T-55:n tornin pystyi BTRien ja Ällien lisäksi bongaamaan. Täytyy mennä sinne toiste oikein kunnon ajalla.









perjantai 15. syyskuuta 2017

Baptised in fire, 40:1. Primo Victoria!

 "Mis laaja aukee Pohjanmaa..." Etiopialaisten it-pattereiden hylättyjä tuliasemia ohitettiin muutamia.
 Nuo "haikit" ovat yleensä, topografiasta johtuen tyyliä "ensin alas, sitten ylös". Tällä kertaa oli kyseessä erään vaeltelu"organisaation" jäsenen jäähyväispoljento, joten väkeä oli normaalia enemmän.
 Siinä sitä kaljansiementä kasvaa. Kun ei vaan halla veisi. Kastelualueilla kolmea satuahan täältäkin voidaan saada. Kun vaan olisi sitä vettä jolla kastella.
 Tanssahtelua alppiniityllä a'la Julie Andrews.
Tetris-taloja again. 
 Can't beat the real thing...

 Jeesus ratsasti aasilla, aasit rats... ei vaan. Ortodoksikirkkoja piisaa.
 Aika Mordoria tuo maisema välillä on. Ja nyt on siis sentään vielä ns. kosteata.
 Ihan hyvin voi vuohen teurasjätteet vipata muovipussissa kadulle. Kyllä ne sieltä putsaantuvat.
Katsokaa nyt vaikka. Siinäkin on kallo jo lähtenyt itsekseen etenemään kohti lopullista leposijaansa. 
 Keskustan bussiasemaa aamutuimaan.
 Normi-kauppani ei ollut auki joten piti hakea tomaattipyreet (kaljaa), tomaattipyreet (kaljaa) tuolta. Ei vaan. Kaljaa kannattaa hakea berjoshkasta koska sieltä sitä saa taaloilla noin puoleen hintaan.
 Joka aamu kansalaispalveluksen viemärin aukaisuporukka kokoontuu tässä, nelimetristen harjaterästensä kanssa. Keski-ikä sakilla on 'bout 50-60 vuotta. Ihan takuuvarmoja "seitenvitosia"kin on joukossa.
 Leivänmyyjiä.
 Ihan vaan katua. Kirkontornia korjataan, kyllä siellä aina silloin tällöin joku äijä näkyy kuraa seinään laappivankin.

 On hienoa, että Eritrean kansa on vaivalla tappelemansa itsenäisyyden myötä saanut parannettua elinolojaan. Kehityksen pyörät ne pyörivät ympäri, ympäri ja ympäri. Kloppoti kloppoti klops. Noissa yhteenhitsatuissa öljytynnereissä viedään vettä kohti taas jotain asuinaluetta. Jakelu pelaa. 
 Tämän soturin tapaamme lasten koulumatkalla joka aamu lepäämästä samassa paikassa. 
Perjantai. Tuossa on ilmeisesti jonkinsortin bileet tulossa viikonloppuna.

Juu. Noin muuten oli mukava taas eilen ja toissapäivänä käydä "laitoksella" kuulemassa liikunnan tiedekunnan päällikön mietteitä hälle ojentamastani esimerkinomaisesta "näin minä vetäisin 7-8 vuotiaiden fudistunnin opettamisen opettajaopiskelijoille". Sanotaanko nyt vaikka niin, että sedällä ei ihan ole ehkä hallussa se fakta, että hänen opiskelijoistaan 40% ei jatka koulutustaan vaan he todellakin 12. oppivuotensa jälkeen sijoittuvat alakouluihin opettajaksi. Jotta ne niinkuin vähän, ainakin minun mielestäni, tarvitsisivat edes jonkin sortin opastusta ihan siihen opettamiseenkin. Että niinko se ei välttämättä riitä, että niille opettaa sen kuulantyönnön alkuasennon... 

No. Vedetään sitten yläasteen liikuntatunteja vaan ja unohdetaan se didaktiikka. Ainakin toistaiseksi. Mutta ennenkuin kentälle päästään, pitää liikunnanopinnoissa olla teoreettinen vaihe. Esimerkiksi lentopallon peluunhan oppii parhaiten siten, että ensin tutustutaan lajin historiaan. Sitten opetellaan paperilta säännöt, kentän mittoineen jne. Sitten näistä pidetään kirjallinen koe, jossa ne kentän mitat on syytä osata ulkoa. Tämän jälkeen voidaan siirtyä harjoituskentälle, jossa alkuverryttelynä 40-50 opiskelijaa hyppii kolmessa rivissä samaan tahtiin haara-perus.

Tämä vanhempi, noin 7-kybänen tieteenharjoittaja on myös kova puhumaan päälle/olemaan antamatta suunvuoroa. Kyllä sille toki yhden asian sai loppuun astikin sanottua kun sanoin että "Let me finish." Sanalla sanoen meillä taitaa olla liikunnanopettamisesta vähän eriävät mielipiteet, jopa siinä määrin että tuli myös kysyttyä että "No mihinkäs te sitten mua edes tarvitsette jos kerran noin on?" Juu, ne tarvitsevat tällä hetkellä mua käsipallon modernien taktiikoiden ja -tekniikoiden saralla. Että ne pitäisi saada opetettua liikuntaa alakouluihin opettamaan meneville. Koska niistä on siellä todella paljon hyötyä. Voimisteluun ja erilaisiin pienleikkeihin/-peleihin pitäisi kuulemma saada myös apua.

Minä ymmärrän kyllä että liikunnanopettajan pitää noin periaatteessa hallita opettamiensa lajien perusteet mutta että käsipallon taktiikat... No. Edu.fi tarjoaa meille harjoitteita myös käsipalloon. Että mars sinne sitten.

Pitkin Asmaraa pyöräillessä kuntokin on kasvanut. Lomapaino -5 (litraa) and counting. Ollaan kohta uudella kymmenluvulla, alaspäin. Kun vaan tulisi tuosta palautumisestakin jotain. Myös yöllinen vaivaton hengittäminen olisi kiva asia.

perjantai 8. syyskuuta 2017

Liikenne-antropologiaa

Viikon verran yksinhuoltoa taas takana. On ollut mukavaa, varsinkin kun samaan aikaan on koittanut aloitella omia duuneja ("Lindströmmin mappeja" lukien, opetusmateriaaleja kääntäen, collegella vieraillen yms. kokoustaen), hoitaa räkäistä mukulaa (ei sitä niin hoitaa ole tarvinnut mutta paikalla on pitänyt olla), setviä ylisuurta sähkölaskua. Täällä sähkölaskut tulevat "pikkuisen" myöhässä. Tämä nyt saatu oli tammikuulta ja vain arviolta 25-kertaa normaalin laskun suuruinen. Toisin sanoen olen koittanut saada vuokraemäntään yhteyttä, ja olen saanutkin. Paikalle en ole akkaa onnistunut raijaamaan. Sen sohvatkin ovat vielä tuossa. Fillarinkin sain korjautettua. Nyt toimivat vaihteet sun muut keskiöt eivätkä ketjut sano enää koli koli. On ollut happi välillä vähän kortilla...

Tänään ei kuitenkaan valiteta noista. Tänään valitetaan eritrealaisten liikennekäyttäytymisestä, tarkemmin sanottuna jalankulusta.

Autoilu näiltä sujuu ehkä aavistuksen organisoidummin kuin ugandalaisilta. Tämä saattaa toki olla illuusiotakin koska autojen määrässä on jooonkinmoinen ero. Kameleiden, hevosten ja aasien ohjastamisen arviointiin mun kompetenssini ei riitä joten annetaan noista eritrealaisille vaikka sitten kiitettävä arvosana.

Mutta se kävely! Voi Herran perkele että voi olla vaikeata!

Muistanette kun Ugandassa kävin sotaani liikennettä vastaan kävelemisen puolesta? Se oli näin jälkikäteen ajatellen taivas. Kas kun ugandalaiset sentään kykenivät kadun ylitykseen lähtiessään yleensä kääntämään päätään ja katsomaan josko stradan voisi ylittää. He myös ylittivät kadun kohtalaisen "suorakulmaisesti".

Nämä... Eivät vaan pysty. Kulkusuuntaan ei katsota, takaa tulevaa liikennettä ei seurata, keskellä katua kävellään neljä rinnan vaikka vieressä on tyhjä jalkakäytävä, kulkusuuntaa muutetaan 90 astetta täysin ilman näkyviä syitä jne. Tie ylitetään loivasti siten, että tielle astumisen ja tieltä poistumisen väliin jää vähintään 30 metriä. Tämän ajoradalla hortoiluhetken aikana noudatetaan erityisen tarkasti ym. koodia.

Oikeasti. Kävin juuri äsken fillarilla kauppahallilla. Ajelin hissukseen maastopyörän ykkösvaihteella. Tästä huolimatta kuusi ihmistä meinasi jäädä alle, jokaisen näistä hypähdettyä täysin arvaamatta eteen tai katsellessa väärään suuntaan. Bonus-topan annan tapaus numero seitsemälle. Tämä neitokainen tuli kauppahallin ovesta ulos, takaviistoon kaverilleen jutellen ja ajoi puun takaa naamansa suoraan mun olkapäähäni kun taluttelin siinä jalkakäytävällä fillaria. Rupesi sitten vielä avautumaan meikäläiselle.

Tämä katsaus ei sitten kata vanhoja mummoja ja -ukkoja. Nehän nyt hortoilevat ihan joka maassa miten sattuu. Muutenkin kyseessä on noin kolmen kuukauden otanta, eli tämän aamuinen ei ole millään lailla erityistä.

Tyhmyyttä vai Afrikan Sarven arroganssia...? Verrokkiryhmän melkein viisivuotias osaa kulkea kävellen kaupungissa keskiverto eritrealaista paremmin. Tuli vähän ilkeästi mieleen, että jos sitä noin hyvin on taistelukentälläkin seurattu ympäristöä niin ei se ihme ole ollut että niitä marttyyrejä on syntynyt läjittäin.

Voi tietysti olla että tämä yleistykseni koskien kansakunnan liikennekäyttäytymistä on väärä, sillä onhan eritrealaisia aika liuta ulkomaillakin. Ehkä ne ovat vaan ne kivipäisimmät jääneet tänne.