sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Aluevaltausta tekemässä

Eli opettajankoulutusta/observointia/jne Adjumanin districtissä sitten seuraavat kolme viikkoa.

Keikka lähti eilen oikein messevästi liikkeelle kun sovin kuskin kanssa tämän päivän lähtöajasta. Auto kera kuljettajan on hoidettu työnantajan/asiakkaani puolesta.

Mun pitää ilmeisesti vaihtaa puhelimeni numerointijärjestelmää tai sitten opetella uusi tapa kirjata ihmisten nummeroita sinne. Kas kun kävi sitten sillä lailla, että koska kuskini nimi on Ali, näpyttelin hänen numeronsa nimelle Ali Kuski. Tarkastamatta asiaa sen enempää. Ja hupskeikkaa vaan, mullahan oli siellä jo jostain syystä sama nimi samalle ammatille. Enkä minä sitä huomannut.

Niinpä aamulla rimpautin Ali Kuskille ja jätkä lupasi tulla meille selvitämään asioita. Kun hänellä on jo 10. päivä toinen keikka joten "en mä millään voi Adjumanissa olla koko tuota aikaa." Jaa? Miten niin et voi, suthan on palkattu. Ajattelin, en onneksi sanonut ääneen.

Kundi tuli meille Land Cruiserilla ja se rupesi tivaamaan sitten että paljonko se päivän liksa on? No mitä helvettiä? Sehän on sovittu jo... Siinä sitten soiteltiin mun "pomollekin" ja oltiin H-moilasina. Kunnes...........raksuttaa....... katson puhelinta........... Ei jumalauta.......... Kaksi Alia. Haen muistiinpanot sisältä talosta ja kysyn "Onks tämä sun numerosi?"

Ei ollut niin. Sitten jo nauratti ihan kaikkia. Annoin kundille reilut lounasrahat vaivanpalkaksi ja se sanoi että jos vaan tarvitsen vuokra-autoa niin hän kyllä tulee. Sitä me ei saatu selville että mistä mä sen numeron olin saanut.

Oikean Alin kanssa saatiin sitten hommat pakettiin helpommin ja täällä ollaan. Kuumassa pätsissä. Matka meni "Mielensäpahoittajaa" lukiessa ja vuohineitsyyttä menettäessä.

Tuli nosturiauto vastaan kun vuohiemo lähti arviolta kolmiviikkoisen vasansa kanssa ylittämään tietä meidän puolelta. Ne huomasivat nosturin ja kääntyivät takaisin, emovuohi edellä. Pikkukili oli jo poissa tieltä kun se jotenkin hätääntyi meidän Lantikkaa, kääntyi takaisin baanalle ja suoraan meidän apukuskin puoleisen eturenkaan alle. Krunts, tömps ja se oli siinä. Kyllä Ali jarrutteli ennen sitä kaksikkoa mutta minkä tuolle teki kun se nosturi oli juuri meidän kohdalla vihollisen kaistalla. Jatkettiin matkaa.

Katselin sen jälkeen noita maantienvarsia ja totesin, että ei nuo pienimmät siellä kävelevät täkäläiset juuri sitä vuohta isompia ole.

En muuten aio sitten kertoa itse duunistani mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti