torstai 6. heinäkuuta 2017

Jaa juu

Ollaan Suomessa lomalla. Oltu viikko. Palataan astialle elokuussa.




maanantai 26. kesäkuuta 2017

Jaa-a

https://rapo.vuodatus.net/lue/2007/06/mitas-tahan-nyt-sitten-sanoisi


Siita on koko lailla nailla hetkilla kymmenen vuotta kun etiopialaisen lentimen renkaat nappasivat kiinni Kamuzu International Airportin ei-niin-priimakuntoiseen asfalttiin.

Onhan siina reissua ollut. Paljon on tanne tullut kerrottua, paljon on jaanyt kertomattakin. Joskus on turhauttanut enemman, joskus vahemman. Joskus on ollut hienoa, toisinaan tosi hienoa.

Enhan ma vielakaan voi sanoa tietavani Ita-Afrikasta kuin ihan pienen pintaraapaisun verran. Tuo pintaraapaisu on kertonut seuraavaa: Valtavasti potentiaalia, ihan holtittomat uhkakuvat. Vaeston kasvu, siita seuraava demografinen pullistuma yhdistettyna menneessa maailmassa elaviin johtaviin kleptokratioihin ei lupaa kovin valoisaa tulevaisuutta. Toivo lepaa viela ohuehkossa koulutetussa keskiluokassa. Ja koulutuksessa yleensa. Seka siina, etta osaava tyovoima ei pakenisi mantereelta. Chicagossa on enemman etiopialaisia laakareita kuin Etiopiassa.

Nkosi Sikelel' iAfrika.

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Sinne ja takaisin

Lauantai-iltana Asmaraan oli tarkoitus lahtea juhlimaan. Ottaa muutama olut vaan, ja menna kotiin pakkaamaan. Ja niinhan mina teinkin. Kavaistiin italialaisessa kesan aloitusjuhlassa, himaan ja sitten kentalle. Lentokenttamuodollisuudet olivat tarkat mutta siedettavat.

Turvauduin ensilennolla pieneen kemialliseen toppatakkiin silla edessa oli kaksi yota koneissa ja paiva Istanbulissa. Ja mina kun en koskaan edelleenkaan kysy hint... eikun osaa nukkua koneessa. Nyt vainoharhaiset siella kapy pois pyllysta. Antihistamiinia se oli. Ja muuten nukuin kuin nukuinkin, ainakin jonkin aikaa. Niinpa Konstantinopolissa kuosi oli verrattain hyva. Ei muuta kuin aamias-Whopperille (oli lieva pettymys. Vetinen.) ja muutenkin aikaa tappamaan. Yhdeksan tuntia. Nettia, Efesia ja Monty Python- kirjaa vuorottelemalla onnistuin aika hyvin. Asmarasta alkoi tulla viestia etta U. oksentaa ja on kuumeessa. Great. !.

Ugandan bussissa dinner kitusiin ja unille. Se oli suunnitelma. Onnistui hyvin, varsinkin koska valitsemani elokuva "Space between us" oli sellaista schkeibea etta aloin tosissani pohtia lansimaisen yhteiskunnan rappeutumista sina aikana kun olen ollut poissa sen tukipilareista. Anyways, Kigalissa herasin ja olin tyytyvainen asioiden tolaan. Entebbessa matkalaukku (jossa oli toinen tyhja sisalla, kehitysmaahan pitaa sinun nykyaan matkaaman varastontaydennykselle...) tuli hihnalle rivakasti ja koska pelisilma on kehittynyt (en siellakaan valinnut sita kaikkein kaapuisinta & kakararikkainta jonoa passin nayttoa varten), olin tuotapikaa taksissa. Safoorikaan ei koittanut mitaan ylimaaraisia todettuani notta "Moi, Kololoon. Kahdeksankymppia (Shillinkeja), olen asunut taalla 7 vuotta."

Kololossa nimimerkki Joulupukki avasi oven, vaihdoimme pari vasynytta sanaa, vara-avain siirtyi haltuuni ja "Sula Bulungi Ssebo". Meinaa notta unia. Kello oli aamu.

Maanantaina potkin itseni ylos teinien kesaloman heratysaikaan ja suuntasin kohti Lugogon Shoprite/Game/Standart Chartered (joo, Fc Liverpoolin paidassa. En saanut koskaan ylipuhuttua josko pankki vaihtuisi...) kompleksia. Tuo pankki oli se a&o koska tassa maassahan ei ole automaatin automaattia ja meilla oli jokunen taala jatettyna ko. puljun tilille, ihan tata reissua silmalla pitaen. Cashilla ja Johnnylla mennaan. Siina hikoilin kuin paraskin kokkleinsalakuljettaja penkissa kun kassaneiti katsahti alta kulmiensa vastattuani kysymykseen "Paljon sa nostat?" jotta "Kaiken." No, se latoi huntit tiskiin ja tack och adjo.

Suuntasin topposeni kohti Game-superstorea (joka on siis Tarjoustalo++) ostamaan: Suihkupaata, suihkuverhon kannakkeita, roskapusseja, minigrip-pusseja, akkain deodorantteja, kakaroiden lunch boxia ja kuuttatoista kiloa koiran ruokaa. Mita nyt turistit Afrikasta aina mukaan tuovat. Sitten oistuin paranoidina takaisin kampille ja jemmasin taalahivakan. Lugogosta Kololonmaen paalle ei ole pitka matka mutta jotenkin se kuumotteli sekin aika tepastella pitkin hyvin tuntemani kaupungin katuja... Ei siella mzungulle koskaan mitaan kay mutta yksi "Hei, nyt taalta lahti muuli"-soitto kaiken muuttaa voi. Olkoonkin sitten vaikka kuinka excecutive puoli.

Keritsitytin paani ja ostin kirjallisuutta (U oli toivonut Lemony Snickets 6 & 7, ei ollut. Charlotte's Web. Eukon ohje oli "Homppaa"). Onnistunut maanantai, varsinkin kun isannan kotiuduttua irtisanoutumastaan maailmanparannusduunista sain good old Ugandan possua ja jonkun verran Niilin Erikoistakin. Eritreasta oli tullut wassappia. U oli huonona, ripuloi, oksensi. YK-klinikalla oli testattu asioita ja lopputulema oli "suolistoperainen bakteeritulehdus". Antibiootit. No voihan helvetti.

Tiistai. Vahan herasin kun isannan vienoaaninen pratka parahti pihalla (hieno peli). Kaansin kylkea.

Herasin. Darraako tama? Ei pitaisi. No, whatever. Otamme Ugandan apteekkilaitoksen mukaani varaaman flunssalaakkeen (ihan tusti kaikkea plus efedriinia tyko. Sielta saa mopoa ilman reseptia) ja puhelu luottotaksarille. Joo, Namboolen-stadionin lahelle kenneliin. Puolen paivan keikka, tiedat kylla.

Paastiin kennelille. Lotta naki mut. Ne ovat siella erittain asiallisissa looseissa, etuosa ja -takakin etta paasee pois ja rauhoittumaan. Ette usko kun ette nae. Lotta otti seinasta vauhtia ja hyppasi 250 korkeudella olevaan kattoon. Joo, oikea ratkaisu on tama. Hoidin muodolliset rahajutut ja sanoin tohtorille etta nahdaan ke-to yona Entebbessa.

Bugolobiin lounaalle. Niililainen fetasalaatilla. Nailla evain kohti koulua sanomaan final farewell kavereille ja ottamaan U:lle kuvia kavereista. Nain "paikkakuntalaisia" ja sovin keskiviikolle italolounasta jne. Sitten se "extempore" osuus eli pohdin pitkaan mennako "kotiin". Menin.

Tessa oli hyvissa voimissa. Tohtori oli joutunut kaymaan sita katsomassa viikko meidan lahdon jalkeen koska kohtutulehdus. Ja Pajerokin oli pudottanut oljyt... Kaikki nama jatettiin in mint condition. Juttelin koirasta konitohtorin kanssa ja han sanoi etta "kaksikin vuotta, se on hyvassa kunnossa". Koskaan naita tunteita ei voi selvaksi varmaan kirjoittaa, petinko vai annoinko elaa? Joo, ei-niin-koira-ihmiset ovat nyt etta VMP. Silla on asiat siella hyvin. Niinkuin tietysti on Miltonilla ja Susanilla, jotka nain myos. Koira ei kuitenkaan pysty itseaan puolustamaan... Paasee joka aamu lenkille etc. Vaki oli vahan ihmeissaan saksalaisen formaalista tyosopimuksesta koeaikoineen. Kerroin etta se on ihan normaali menettely Euroopassa, olkaa huoleti. Saksalaiset... Niilla on kolme yovartijaakin sille tontille. Tontille jonka taka-aitaa vasten on jenkkilahetyston vakea. No, ei ole turvavajetta.

Tippa silmassa poistuin. Minkas teet?

Isannan kanssa lempi-libanonilaiseen, surut pois ja kukka rintaan. Meilla ei saikyta, meilla ei surra. Iske ja murra. Tubakki-jaagauksen kautta kampille. Isannalla oli Skype-sessio mutta sen jalkeen olisi hyvaa kaljanjuontiaikaa.

Kello on kymmenen. Ensimmainen varistys kay lapi. Ei se ole mitaan.

Vartin paasta toinen. Nyt ei ole hyva. Hyvan kaljanjuojan maineeni on vaakalaudalla.

Syoksylaskijoita kaikki tyynni. Puoliltaoin mennaan geigerilla rapia neljaakymmenta. Paska lentaa, banjot soi. Alien on tullut mukanani Asmarasta. Tarinaa ja vapinaa koko yo. On niin kylma ja sattuu. Laukussa on laaketta mutta peiton alta poistuminen tappaa ihan varmasti. Tars huomenna lentaa. Nyt ttu ylos ja tabua naamaan. Tappelet nyt.

Aamu. Ajatukset kohtalaisen surrealistisina. Vaimo pakottaa wassupissa laakariin, U on edelleen kanttuvei Asmarassa. Mutta kylla taa tasta... Ei ttu, pakko se kai on.

Verta ja gaaggaa jonkun tutkittua klinikan poitsu (ihan laakari se oli mutta ma oon jo niin vanha etta poitsuttelen) totesi, etta "tossa on antibiootit ja vahan muutakin. En kadehdi." Selitin naes tilanteeni hanelle. Vakuutti etta kylla nailla voi parjata. Se italialaisista herkuista.

Tonno&cipolle kotiinkuljetuksena isannalla (soin kolme palaa, olivat ne sisalla tunnin). Unta, unta & suihku koska laake laskee kuumetta. Isanta, jonka katson tosiystavaksi, kantoi matkalaukkuni luottotaksille ja naemme. Josssain. Hieno mies. Osaa keskustella rasittavienkin hahmojen kanssa.

Entebbessa puolitaoin, kuten sovittua. Ei nay koiria. No, African time concept. Mikas tassa.

Paitsi etta eihan siinakaan olisi saanut olla, terminaalin ulkopuolella. Kaikkien sisaanpyrkivien piti katsokaas jattaa laukkunsa jonoon, poistua viiden metrin paahan ja olla hiljaa. Tama sen vuoksi etta pommikoira paasi tekemaan tyonsa rauhassa. Arvatkaapas osaako ugandalainen pommikoira-partio ohjeistaa vai alkaako se heti huutaa jos heidan sanomattomiaan ohjeita ei totella? Katselin meinaan tata tunnin. Jos taman vuoksi tuli ongelmia, kutsuttiin paikalle hyvin herkasti mustiin pukeutunut terroripoliisi. Ja tulihan niita ongelmia, kuten tarkoitus olikin, varsinkin lankkarien kanssa. Missaan nimessa se koirapartion toiminta ei tayttanyt mitaan toimintaohjeita, se oli sita "minulla on valtaa"-idiootteilua... Kysyivat ne multakin etta mita ma siina norkoilen. Odottelen koiriani tulevaksi Sir, turkkilaisella meinaan menna Sir, ei tassa hataa Sir. Antoivat olla. Jotain jaanyt puseroon...

Alkoi kuitenkin vahan pelko hiipia puseroon joten otin yhteytta elaintohtoriin. 01.06 han vastasi.

- Moro. KLM ei ottanut sita mun tan illan kyytilaistani mukaan, tulin just takaisin Kampalaan. Miten teilla menee Pepin ja Lotan kanssa?

- Ai ne on taalla? Missa?

Viiden sekunnin hiljaisuus

- Niin siis mun piti tuoda ne sinne. Jeesus Kristus.

Viiden sekunnin hiljaisuus

- Mihin aikaan sun lento lahtee?

- 03.40.

- Ma tulen.

Elamani pisimpia hetkia. Jos ne ei ehdi, siirranko lentoa? Miten? Sikseen toisekseen, onko turkkilaisella tilaa elukoille? Mita vittua nyt? "Iska, miks Peppi ja Lotta ei tulleetkaan?" Olenko ma mokannut? Tottakai olin koska en ollut tehnyt absoluuttisen varmaksi proseduuria. "Dr. Alex on liian lansimainen, kylla se ymmartaa" Oltiin aina viety ja haettu koirat sielta omalla kyydilla, ttu siita se ajatteli taas. Tun idiootti, olisit varmistanut ja varmistanut.

Epatoivoa ja kellon katselua.

Roikun lahtoselvityksella. "Ne ovat tulossa. Pliis pitakaa puljua auki. Kakskyta minuuttia viela. Pretty pliis."

Tuli just kaikki toi mieleen. Ja ehka kyynel silmaankin.

Z-Cars parahtaa puhelimessa.

- Me ollaan parkkipaikalla. Ehditaanko?

- Vittu ehditaan!

Loppu on vahan sumua. Konstantinopolissa ei piskeja saanut kayda katsomassa joten keskityin maksuloungen penkeilla ja vesieriossa istumiseen. Asmarassa koirat tulivat matkalaukkuhihnalle ja ihan liikaa apuja heidan liikuttamiselle ei saanut, pyynnoista huolimatta. Jne.

Taalla ollaan kaikki.

Pelkastaan tasta voisi kirjoittaa kirjan.

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Rank: Spouse of diplomat

Semmoinen on nyt sitten ID-kortissa status. Eli vieläkään ei se ToyBoy natsannut.

Valituksen aiheitakin on löytynyt.

Kohtalokas on blondi. Paikallisten, eritoten teinien mielestä se tarkoittaa vapaata tukasta veto/lääppimisoikeutta. Ymmärrän kyllä että suljetuhkossa maassa moinen on ihmeellistä. Sitä en ymmärrä että kaikki käytöstavat unohtuvat. Siinä määrin siis että nelivuotias alkoi jo pelkäämään koulumatkalla jalkakäytävät valloittaneita koululaisteinejä. Tuli pariin kertaan jo puututtua asiaan.

No, koska tämä maa on tiedonkulultaan nopea niin maininta vartijallemme (joka on siis entinen kapiainen. Kaikki nää ovat) auttoi. Tällä viikolla ollaan saatu kulkea rauhassa. Lukuunottamatta normaalia afrikansarvelaista "6 rinnan jalkakäytävällä, ei väistetä"- meininkiä. Noista olen kävellyt reunimmaisia päin. Järjestäen.

Paikallisilla on myös usein tapana matkia kuulemaansa tuntematonta kieltä. Koska tuo on ilmeisesti kulttuurisesti sopivaa, taidan kesälomalla äbäläwäbälöidä jokaisen kohtaamani sarvelaisen.... läppä.

Kuvia sunnuntain reippailulta (yllättävän hyvin jaksettiin. Pietarilaisen fyysikko- Sergein kanssa oli mukava pamista. Ukko on ollut täällä 21- vuotta. Sillä on ollut Järvisen sukset ja Pervomaiskoje metsästysmainaan.) Täytyy ostaa Suomesta vaan kunnon pläägät koko porukalle. On tossa pari muutakin:








Sunnuntaina nokka kohti Kampalaa. Luvassa on varmasti ikimuistoinen koirien hakureissu.

perjantai 2. kesäkuuta 2017

"This food is for dogs and women"


Ensmäisessä kuvassa kolmen sadan metrin kerosiinijono. Notta tuikku palaisi. Toisessa haetaan pesuvettä keskellä katua poksahtaneesta putkesta. Tankkiauto tuo vettä, vedä pytty kerran viikossa.

Kun kaikki tekebät tämän samaan aikaan, on aromi kuivista viemäreistä ihan jees.

Ja ennenkuin se kirkuminen alkaa niin ihan samalla lailla tässä on ilman vettä ja sähköä oltu.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Pienen pieni veturi














Kaytiinpa eilen junamatkalla Juhani Ahon tyyliin. En voi siis enaa sanoa "Ma en oo koskaan"- pelissa etten olisi suhannut hoyryjunalla.

30 kilsaa kolkuteltiin kohti Massawaa. Siella juotettiin veturi ja tultiin takaisin. Kaikkea jannaa nahtiin, kuten nyt vaikka tuo kisko-Zilttoni. Derkku- kamaa nakyi olevan, paatellen tuosta anarkiaan yllyttaneesta ovitekstistaan. Veturimiehet jaksoivat heiluttaa ja syoda mun pikkupitsankin. Meinasin nimittain etta olisin lammittanyt sen konehuoneessa. Pojat ymmarsivat asiani toisin ja pistelivat eineksen tuulensuojaan. No, tarpeeseen se meni. Sen verran hikista hommaa 1938 valmistuneen italialaisen rautahevoisen kuljettaminen on.

Arki koitti taas tanaan. Vein likat kouluun ja tallasin torille. Oli vissiin bensa tarjouksessa Totalilla kun oli noin paljon autoja jonossa. Tietyomaalla oli myos taysi tohina paalla, samoin kuin kaupungin viheralueista huoltapitavalla asujaimistolla

perjantai 26. toukokuuta 2017

Kodin Jarviselta moro

"Tanaan, eilen ja oikeastaan koko perkeleen viikon valmistamme ruokaa mikroaaltouunissa. Monihan on tottunut kayttamaan mikroa vain sen ylipaivatyn ruispalan sulattamiseen tai pikkusotilaiden hiroshimointiin. Enaa ei tarvitse kuitenkaan tyytya vain naihin, sinansa kylla asiallisiin suoritteisiin.

Mikrossa valmistuvat mukavasti maukkaat vuohen ribsit ja muut muhennokset. Munakkaat ja risottot hoituvat kaden kaanteessa, samoin kuin aamupuurot, kahvit ja tarvittaessa myos tiskiveden lammitys. Entapa kelpaisiko tonnikala-tomaatti taytteinen uuniperuna? Maistuis varmaan sullekin?

Tule siis rohkeasti pois sielta nuhjuisesta fuusioruoan ajasta ja astu kaikkien rakastamaan kasarikyokkiin. Kukaties kuppimutakakku valloittaa sinutkin ja saat elamallesi uuden suunnan.

Pienena miinuksena voidaan toki mainita mikroaaltouunin riippuvuus sahkon saannista mutta hei! Eihan Matrixkaan saanut olla taydellinen!"

Vttu kun olis kaasupullo

lauantai 20. toukokuuta 2017

Casa









Talo ja vahan muuta. Huonekorkeus 340, kylla huomaa etta italialainen on aikanaan rakentanut kaupungin ikaankuin "tassa naette, fasismi toimii"- ajatuksella. Kuudessa vuodessa, siis noin paapiirteissaan. Toi Auschwitz in kylppari nyt on mita on, samoin kuin keittion mintunvihreys. Kai sen kestaa.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Korkean paikan leirilla notebook copy-paste aiheuttaa tuskaa

Viikko takana hotellissa. Tai oikeastaan onhan tata jo rapia harrastettu kun kamppa lahti alta Kampalassa keskiviikkona. Siella oli tosin kaytossa liikennointivalineita ja muutenkin tutut seudut joten en oikeastaan laske mokomaa.

Eipa silla etta taalla nyt autoa tai mopoa niin olisi kaivannutkaan, viela. Asmaran keskusta on aika pieni ja kaikki on kavelymatkan paassa. Koulullekin lompsottelussa menee nelivuotiaan kanssa cooperin verran. Talolta, jonne siis muutetaan nailla nakymin perjantaina, menee sama aika. Silloin tuo kulkuneuvottomuus saattaa ruveta puraisemaan kun taytyy raijata kaiken maailman vetta ja elintarviketta mestoille. Onhan meinaan niin, etta 2,5 kilsaa merenpinnasta vaatii ainakin meikalaiselta pienta veroaan. Aika hyvin sita on tahan mennessa kuitenkin jalka noussut. Ei ole ollut kylla puhettakaan etta mitaan urheilullisliikunnallista aktiviteettia olisin edes harkinnut. Hiljaa hyva tulee.

Identiteettikorttia odotellessa mennaan myos. Tuolla id- kortilla voi sitten ruveta jaagaamaan paikallista ajokorttia yms.

Likat tosiaan aloittivat koulun eilen ja U:n kohdalla epailykseni akateemisesta iisiydesta taitavat pitaa paikkansa. Jenkki- curriculumin mukaan menevat ja se meinasi U:n sijoittumista tokalle luokalle, ikansa mukaan. Eihan siina mitaan sinansa mutta kun opettajansa tuli E:ta hakiessani toteamaan kun olleen oikeassa viime viikon pikku briiffissani:"Joo, se on tise asiassa se olisi yksin luokan top- ryhma mutta ei sita oikein voi, vaSuomesta.

uutena laittaa yksin tekemaan juttuja." U. itse sanoi vievansa tanaan kouluun oman kirjansa koska luokassa olevat opukset ovat "Ambrosolin ykkosluokan juttuja". Kirjastontatikin oli pakottanut ottamaan jotain " Green eggs and ham"- tyylista (I'm Sam I am, loistava teos) eika Lemony Snicketsia saanutkaan. Matikassa oli vedelty  kaksinumeroisia yhteenlaskuja eika kerto/jakolaskusta ollut tietoakaan. U. itse haluaisi olla ikatoveriensa kanssa mutta kylla sillekin eilen vahan valkeni etta tylsaksi voipi ensi vuosi kolmosella kayda jos sen kertaa. Korostan viela etta yhtaan en ole likkaa himassa naissa asioissa prepannut, normaalien pelien yms. lisaksi siis.

Tavattiin koululla myos Eritrean pitkaikaisin expat. Venalainen yliopiston matikan (?) ex-proffa. Oli tullut 21 vuotta sitten tanne yliopistoon opettamaan ja sitten yliopisto oli mennyt kiinni. Nyt se on koululla matikanopena. Sanoi etta mikas taalla, varsinkin nyt kun oli taas tullut vettakin talon putkiin, kahden viikon tauon jalkeen. On ollut vahan kuivaa naes. Meidan talossa, kuten monessa muussakin toki, on naita tilanteita varten holjan kokoiset maanalaiset vesisailiot jotka pitavat poppoon pesuvedessa toivottavasti pitkaan.

Injeraa ja shiroa on syoty vasta kahdesti. Torilla kaytiin pallistelemassa lauantaina. Siella naytti rahalla saavan ihan mukavasti perus- pottua ja muuta normiruokaa. Erikoisemmat suomalaisherkut kuten Koskenlaskijat sun muut taytyy sitten tuoda taas Suomesta


Hirmu paljon ihmiset kehuvat Massawan snorklausmahdollisuuksia. Ne saattavat kylla jaada meilta syyspuolelle koska termostaatti on niilla seuduilla saadettyna jo aika auki. Ilmankosteus oli viime viikolla ollut 98%.

Paljonhan sita on mutta opittavaa taas edessa mutta kuten sanottu, so far so good. Ihmiset ovat edelleen ystavallisia, kaupunki on edelleen kuin italialainen pikkukaupunki jne. Aijat istuvat tee- tai kahvikuppostensa aaressa kahviloissa ja puhuvat tarinoitaan bisneksista ja rintamaltakin. Espresso on hyvaa (vaikka valilla ainakin taalla hotellilla sen tuli kestaa) ja Asmara Zibib on valilla siihen kylkeen kelpo anisette.

Jatkamme harjoituksia

torstai 11. toukokuuta 2017

Eritrea

No niin. Asmarassa ollaan. Aika atmosfaarin muutoshan tassa saatiin aikaiseksi kun Dubaista tanne lennahdettiin. Taloja kaytiin eilen katsomassa ja yksi sitten valittiinkin, se koulua lahin. Koulullakin kaytiin ja hetken naytti jo silta, etta likoilla olisi ollut tanaan eka koulupaivansa. No, se meni nyt forbi koska rehtori on luokkansa kanssa kolmen paivan reissulla Massawassa.

Valiaikainen kamppakin valittiin koska kuka sita nyt paljaalla maalla eikun siis hotellissa loputtomasti. Tho kampan valinta oli lopulta kahden hevosen kisa. Paikallisen talouden moniottelija- "Rolle" naytti kamppia ja voi poijjaat: Oli siina hilkulla ettei valittu American- housea. Oli meinaan huonetta ja tilaa aitoon jenkkityyliin. Mahdollisten vieraiden silmat olisivat takuuvarmasti lentaneet teevadin kokoisiksi. No, kaikkea ei voi saada. Otettiin sitten tosiaan enemman "meidan" nakoinen lukaali. Se on kylla kanssa viehattava.

Mita tasta sanoisi muuta? Pieni italialainen kaupunki? Melkolailla kaikkea saa muttat hinnatkovat. Tyyliin litra Smirnoffia sata taalaa, virallisella kurssilla. sKuplavolkkarin saisi 13 000 joten jatamme valiin vaikka mieli tekisi. Tanner ovat jaaneet he, joilla on j ovat oyhteytta itsenaisyyden tappelemiseen. Osuman saaneita nakee jonkun verran. Joukkuelajeja harrastaneena aistittavissa on hyvahenkisen pukuhuoneen tunnelmaa, vaikka vahan tappioita onkin kasaantunut. Naiden joukkuehenki on tosin taottu joillain ihan muilla areenketterampia.jaahalleissa. Jokainen vahankin vanhempi ihminen on ollut "siella jossain" eli taalla on aika turha mitaan taistelukertomuksia Panssarikoulun jakoavainvarastosta ruveta kertoilemaan. Pistaahan se miettimaan asioita joo. Seka vakisinkin arvostamaan.

Muutamia kasi ojossa tulleita on tavattu mutta 97% ajasta ollaan saatu kulkea taysin rauhassa, aasi- ja hevoskarryja bongaillen. Plus tietysti pompannappeja, satakakslaiskoja ja 124-Hiivatteja. Noita on puolet, toinen puoli on uudempaa tai uuttakin japanialaista. Plus tietty polkupyoria.

Mulla on semmoinen kutina etta kaikesta huolimatta taa on Kampalaa parempi kaupunki.

P.S. Ihmiset on ketterampia taalla. Eivat niin exposed mutta ketterampia

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Vähiinhän se rupeaa käymään

Aloitetaan taas poliittisella katsauksella.

Stella Nyanzi sai siis linnaa syystä että hän toi julkisuuteen presidentin vaalikampanjassaan antaman lupauksen pestävien terveyssiteiden jakamisesta, valtion toimesta, teini-ikäisille tytöille. Jotta nämä siis voisivat jatkaa koulunkäyntiään puberteetin iskettyäkin. Ilman noita kun menee koulupuku sottaiseksi yms. No, lämpimikseenhän presidentti silloin oli puhunut. Tai sitten johtoportaassa tajuttiin vasta myöhemmin, että ei Ugandasta teinitytöt ihan äkkiä tule loppumaan. Ikuinen rahareikähän tuo valtiolle olisi. Niinpä juttu haudattiin ja Nyanzi siitä suivaantui.

Noita re-usable rättejä on ollut pitkään jaossa erilaisten NGOiden kautta. Nyt sitten opetusministeri ja presidentin muija Janet oli avautunut jotta "Nämä NGO:t jakavat materiaalia ohi opetusministeriön. Me haluamme koordinoida toiminnan koska haluamme olla varmoja että tuotteet eivät ole nuorille vaarallisia." NGO:t ovat nyt saaneet hallituksen näyttämään huonolta, odotan mielenkiinnolla josko vaikka hallitus kieltäisi noiden hygieniatuotteiden jakelun. En olisi yllättänyt jos näin kävisikin.

Herra presidentti kävi itse Etiopiassa jossain Kouhioiden tapaamisessa. Siellä hän loihe lausumaan jotta "Koulutus on yliarvostettua puuhaa. 1960-luvulta asti ollaan vannottu koulutuksen nostavan Afrikan jaloilleen, miten on käynyt? Parempi olisi keskittyä raaka-aine kauppaan vaan."

Toden sanoakseni hän kyllä kertoi mielipiteelleen syynkin ja se oli valitettavan relevantti. Kas kun mitäs sillä koulutuksella tekee jos ei ole sitten duunia? Hukkainvestointihan se silloin on. Ilkeät voisivat tietenkin kysäistä että "Miksi ei ole duunia"  mutta sehän ei tietenkään johtaisi muuhun kuin "muna vai kana"- keskusteluun (oikea vastaustani tuohon on toki muna koska jo  Cretaceous- aikaan dinosaurukset lisääntyivät munimalla kun kanat eivät vielä olleet edes pilkkeenä Darwinin puupinoissa).

Hölökohtaisella puolella tuli vähän lunta tupaan kun italiaanoperhe antoi pakit Tessalle. Olin yhden ehtoon aika hiljaisena. Nyt taloon muuttavat sakemannit keskustelevat asiasta. Sehän se ihanneratkaisu olisi, Tessa saisi olla tutuissa maisemissa tuttujen Susanin ja Miltonin kanssa. Asia on vielä hautumassa eli toivotaan. Jos "nein" niin valitettavasti Tessa pääsee sitten äitinsä viereen. Joka tapauksessa meillä syödään tätä nykyä hyviä, lihaisia luita ja rötväillään muutenkin ihan miten sattuu.

Vilu ja Nälkä taisivat saada turkkilaiselta clearensin. Tämä siis tarkoittanee meikäläiselle reissua Kampalaan juhannusviikolla.

Uintigaalasta oli eilen tuliaisina kaksi ykkössijaa ja vitostila vaparista. Nuorempi toimi tänään MC:nä päiväkotinsa urheilupäivässä. Maanantaina pidetään läksiäisiä meillä kun cateringin tyypit tuovat kystä kyllä 50 nälkäiselle.

Keskiviikkona käytiin tutustumassa Eritrean lähetystöön viisumien merkeissä. Saatiinkin ne, mulle ja likoille vuodeksi bisnesmalliset ja vaimolle 90 päivää... hän sen sitten setvii Asmarassa kuntoon. Oli jossain määrin suuren ja mahtavan tuntua siellä ilmassa. Paljon kävi myös eritrealaista 2 pinnan ulkomailla asumisensa veroa maksamassa.

Kyllä tässä joo lähdön makua on. Vielä ei hirveästi kuitenkaan itketä kun on tässä viime aikoina tullut taas kypsähdettyä tähän vallitsevaan tuhattaiturointiin. "Moi, mä  tarvitsisin oman alkuperäisen työlupani numeron. Sen jonka perusteella tämä nyt passissa oleva on annettu." "Me ei voida sitä antaa koska kerran joku sai täältä mukaansa jonkun ihan toisen ihmisen tiedot ja me jouduttiin raastupaan." "Niin siis mä  tarvitsen omat tietoni, tämän mun passin perusteella. Minä olen tässä." "Me ei voida koska..." Se on jännä miten tämän valtion instanssien kanssa kaikki on ihan helvetin hankalaa.  Kaupallisella puolella saa huollossa käyneen auton mukaansa maksamatta kun automaattikortin nostoraja tuli vastaan generaattorin ja uusien patjojen ansiosta. Kävin sen sitten kuittaamassa seuraavana päivänä.

Erilaiset puhelimeen puhuvat keskelle meidän porttia parkkeeraajat ovat myös saaneet osansa täkäläisten aivotoimintojen ihmettelystä . Oli taas tyhmä mzungu ihan kohtuuton kun vaati että "Jos nyt edes mopon verran jättäisit tonne meidän tontille kulkua, varsinkin kun tässä on sulla tyhjää katua edessäsi sata metriä... ja oikeastaan vittuakos sää siinä muutenkaan seisot?" Jälkimmäinen lausahdus tuli siinä vaiheessa kun kolmeen minuuttiin ei mitään muuta tapahtunut kuin silmien muljahtelua. Meidän portilla oli just se paras mesta pamista luuriin.

Että joo, ehkä se on jo aika poistua tästä läävästä.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Asiat tärkeysjärjestykseen

Ugandan hallitus/joku täkäläinen viestintäbyroo sai viikko sitten päähänsä että kaikkien matkapuhelinta käyttävien tulee taas rekisteröidä SIM- korttinsa. Taas. Edellinen vastaava operaatio tehtiin pari vuotta sitten. Sen jälkeen jokainen uusi liittymä on rekisteröity sitä avatessa. Aikaa tähän proseduuriin annettiin... se viikko. Eli huomenna olisi ollut aika, alkuperäisen "suunnitelman" mukaan rekisteröitymättömien liittymien vaieta iäksi.

Arvatkaas onko noissa kauppakeskuksissa ollut operaattorien toimipaikoissa ns. helvetti irti? Ihan kivasti onnistuivat taas tuhlaamaan kansantaloudellista työaikaa ihmisten jonoissa seisottamiseen. Niinkuin tuo liikenneruuhka ei jo sitä tekisi. Pääsiäisen aikaan laskeskeltiin sitä 50 km/h keskituntinopeutta ajellessa senkin kustannuksia...

Tänään sitten tulivat järkiinsä ja jatkoivat rekisteröintiaikaa kuukaudella. Hyvä. Ei nappaa siis meitä. Enkä ole ihan varma olisinko mennyt sittenkään jonoon seisomaan ja omia henkilötietojani operaattorin tiskin takana palvelevalle käsin lomakkeelle väärintäytettäväksi viemään.

Julkaisivat tämän fiskaalikauden budjettiakin. Martin Meredithin State on Africa-kirjassa mainitaan itsenäistymisaallon jälkeisiä import- lukuja mantereelta. Viinaa ja hajuvesiä tuplasti enemmän kuin lannoitteita. Ja sitä rataa.

No nyt sitten Ugandan loistelias tasavalta käyttää erilaisiin seisoviin pöytiin eli ruokaan erilaisissa tilaisuuksissaan, erilaisille korruptiopelleilleen, enemmän kuin mitä se käyttää tietotekniikka-, turismi- ja kauppa- & teollisuussektoreilleen. 2017.

Hiljennytään taas hetkeksi. Tässä maassa ei ole muuten edelleenkään toimivaa radioterapialaitetta(kaan).

http://www.monitor.co.ug/Business/Shs139b--budget--meals-drinks--Uganda-activists/688322-3894642-b2bruqz/index.html

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Banjot lentää

Vai miten se sanonta menikään? Erilaisia pääsiäisruokia, matkustelua ja eilen mahtollisesti selleriä sisältänyttä belgialaista pirun hyvää olutpataa niin tässä ollaan.

Muuten menee lähtöä valmistellessa. Kahden viikon päästä tulevat muuttomiehet ja pakkaavat maalliset murheet konttiin ja toivottavasti kohti Mombasaa. Sieltä lähtee lähtökohtaisesti kahdesti kuussa laiva, joka sitten lopulta poikkeaa myös Massawassa. Ins väestörekisteri siis. Aggregaattia, uusia patjoja, jääkaappia, pesukonetta jne hommaillaan. Pistetään siis nuo kodinkoneet uusiksi koska Asmaran varaosa & korjausskeneen ei ole niiden osalta kiinnostusta tutustua heti alkuun. Plus että uudemmat kalut saa sitten sen persona non gratan räpsähtäessä paremmin kaupaksi, hyvällä voitolla. Asmarassa pyynnit 5,5 kwa Hondan generaattorista on 4500 taalaa. Täältä saa Ryobin vastaavan kuudella sadalla eli eli.

Henkilökunta, talo ja auto saatiin vissiin eilen eteenpäin entisille aseveljille, taas. Niinhän se meni Malawistakin lähdettäessä. Pikkuisen on mutkaa matkassa Vilun ja Nälän matkustamisen suhteen. Eritrea kun meni ja teki sileen tymästi että näytti kikeiä eikun siis hommasivat radiotekniikkaa parhaasta Koreasta. Se palkittiin lisäsanktioilla ja nyt ei maahan saa tuoda lentorahtia, paitsi DHL ja ne eivät tee eläimiä. Nämä ovat kuitenkin määräyksiä, jotka voivat muuttua naps joten toivossa on hyvä elellä, lapamadonkin. Joka tapauksessahan haukut olisivat jääneet tänne eläinlääkärin koirahotelliin siksi aikaa kunnes Asmaran pääty tulee valmiiksi. Jos lentoluvat sitten järjestyvät niin allekirjoittanut tulee ja hakee piskit sitten täältä.

Jaaha. Jos menis vaikka sitten taas kirjastoon lukemaan...

Ugandasta voi sen verran jutella että se oli rouva presidentinrouva ja opetusministeri todennut jotta "Jumala haluaa M7: n JA hänen hallitsevan elinikäisinä". Mitäs siitä sitten niin.

Tässäkin blogissa aikanaan mainittu yliopistomimmi Stella Nyanzi on poliisin hallussa koska hän meni ja kutsui noita kahta pahoilla sanoilla. Voitte lukea niistä vaikka linkistä.

http://www.monitor.co.ug/OpEd/columnists/MuniiniMulera/-freedom--Stella-Nyanzi-researcher-citizens/878676-3893210-fd7mb8/index.html

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Kas. Moro.

Tässä piti olla joku idea ja silleen. Pääsi unohtumaan. Mutta jos vaikka kuunneltais musiikkia. Kun ei sitä tiedä vaikka se johtoajatus sieltä kömpisi esiin.

Joo. Kaikkeni yritän. Ei tuu. Sori.

Ai joo. Oli siinä tyhmässä kirjassa puhetta potentiaalienergioista sun muista turhuuksista. Joskus voi kotosalla kelvatakin. Ei voi tietää. Master Sun sanoo sitä ja tätä. Kukahan sekin luulee olevansa?

Ja joo. Kävin mä eläkerahojanikin takaisin tivaamassa. Onnistuinkin. Tarinaa ei itsessään voi tänne kertoa koska se olisi vihapuhetta.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Sarja 2-2 ja tänään mennään taas

Aika hyvin ovat streamit Pakkokerhon ja PYHin kohtaamisista pelittäneet. On tullut myös aktivoiduttua nettielämäni alussa ja juuressa asian tiimoilta joten enpäs ole pahemmin täkäläistä menoa jaksanut seurata. Kolmea oranssia pallologo-paitaa kierrättämällä pysyy hyvin teemassa.

Valtiovarainministeriössä oli otettu nalkkiin kaksi isompaa muttei kuitenkaan kovin isoa kuhaa. Lahjuksia ovat vaatineet potentiaalista investoijilta. Puolen miljoonan euron summista kyse eli ei mitään.

Poliisipomo ammuttiin kalashnikoveilla kahdelta puolelta ja nyt syy on menossa Kongossa toimivalle ADF:lle. Sama porukka siellä Kasesessakin oli syypäänä. Sopii monille tahoille tuo syytös.

Besigyekin pääsi taas poliisilta karkuun kotoaan ja meni pitämään maiden varastusta vastustavan tilaisuuden. Poliisia vitutti moinen.

Toissapäivänä satoi vallan helvetisti rakeita.

Eilen saatiin likoille lämpimämpiä vaatteita Eritreaa varten. Plus salmiakkia, hapankorppua, ruisleipää sun muuta hammastahnaa. Jallua ei saatu.

Siinä näitä. Kyllähän sitä tarinointia ja fiilistelyä tuon muuton suhteen olisi mutta annetaan nyt vielä olla. Pitää koittaa löytää illan kokoonpanot.

Kerho!


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Lähinnä kuvia


'  '



    

No olkoon keturallaan kuvat. FBI kuulemma mukana tutkimassa poliisin murhaa (voi toki ollakin) ja herra presidentti vaatimassa surveilance kameroita ympäri kylää. Sillä se turvallisuus paranee. Herra presidentti oli pitänyt myös ammuttua poliisia ylistävän 55 minuuttisen puheen, jossa hän ei ollut maininnut vainaan nimeä yhden yhtä kertaa. Sinänsä tuo väite poliisiin pesiytyneistä rikollisista pitää paikkansa koska Ugandan poliisihan on Ugandan suurin rikollisjengi. Tämä Kaweesi oli mitä ilmeisimmin joutunut aika monen poliisiviskaalin ignorelistalle koska hän oli kaivellut tietoja muiden poliisipomojen toimista. Eikä suinkaan paljastaakseen mitään rötöksiä, ehei. Hepulla oli mitä ilmeisimmin suunnitelmana astua politiikan maailmaan ja siellä on, ainakin tässä maassa, hyvä tietää vastapelureista niin paljon kuin mahdollista.

Ylin kuva on tyypillinen täkäläinen lehti-ilmoitus jossa kerrotaan julkisesti kuvassa esiintyvän ihmisen ja ilmoituksen laittaneen firman suhteen purkautumisesta. Siellä on aina alimpana viittaus vireillä olevaan poliisijuttuun eli kyseessä on yleensä aina kavallus tai varkaus. Tällä kertaa ilmoitukseen on päässyt Kohtalon lapsen päiväkodin reskontran ex-vosu. Mä ihmettelinkin kun sitä ei näkynyt viimeksi kuukausimaksua maksaessani.

Yh-viikon iski taas kun vaimoa West Nile jälleen kutsui. Eilen oli italialaisten isänpäivä joten löysimmepä itsemme parisataa metriä tuonne suuntaan grillaamasta ja mielipiteitä calciosta ja Asmarasta vaihtamasta. Scuderia Rosson kuljettajia kehuttiin myös ja epäiltiin Punaisilla olevan tänä vuonna erikoisen nopean auton. Että ciao nyt ragazzi taas.



perjantai 17. maaliskuuta 2017

Pam pam

Tänään aamulla, puoli kymmenen maissa, sadan metrin päässä kotiportistaan, pääsi hengestään kahden henkivartijansa kanssa Ugandan poliisin kakkosmies Andrew Kaweesi. Heppu ammuttiin autonsa takapenkille.

Syyllisistä ei ole tietoa. Sen verran on tiedossa että kyseessä on taas moottoripyörän selästä tehty poisto. Eli kuski ajaa ja matkustaja ampuu.

Monia spekulaatioita motiivista on jo tietysti esitetty. Kaweesi oli se poliisi, joka oli vastuussa Nakaseron vanhan moskeijan sulkemisesta. Hänen duuniaan on ollut myös poliisin viime vuosina ryvettyneen julkisuuskuvan parantaminen. Poliisin kakkosmiehenä hänen tähtensä oli myös nousussa. Hänellä oli myös roolinsa viime vuoden lopun Kasesen hässäköissä.  Toisin sanoen all bets are off. Varmaa on että tästä seuraa taas jotain kivaa niinkuin tiesulkuja yms.

Seurataan tilannetta vaikka sitten huikeiden kommenttien toivossa. Parhaan on tähän mennessä laukaissut oppositiopoliitikko Norbert Mao. Hänen auringontarkka analyysinsä oli: "The person who killed AIGP Andrew Felix Kaweesi obviously has access to guns"

Samaan aikaan mediassa eli Ugandan televisiossa vaaditaan jo lisää poliiseja koska tämä tapaushan on vain merkki siitä että rikollisilla on kissanpäivät kun tällaista pääsee tapahtumaan. Olen kovin yllättynyt.

http://www.monitor.co.ug/News/National/Shooting-in-Kaweesi-s-home/688334-3853080-wlx1qo/index.html

Muuta: Etelä-Sudanissa oli hyökätty IOM:n avustussaattueen kimppuun. Kaksi hengiltä, neljään vekkejä. Koleraa jne. esiintyy yleisesti ja nälänhätä on päällä sadallatuhannella. Jos tulevina kuukausina ei tule kunnon sateita, nousee nälkää näkevien määrä miljoonaan. Kaikki tämä on ihmistoiminnan aikaansaamaa. Näin ollen katastrofin uhatessa onkin ainoastaan hienoa huomata Etelä-Sudanin nostaneen avustustyöntekijöiden viisumeiden ja työlupien hintaa kymmeneen tuhanteen taalaan per pää. Täytyyhän sitä kriisistä näes hyötyäkin.


tiistai 14. maaliskuuta 2017

Vai kaheksansataakaheksankytäkolme-kuutioinen Harrikka?

Autoilun pulmia Asmarassa ollaan mietitty. Siellä on komeita ja aika vitsikkäitäkin pelejä Dubaista tilattavissa. Yhden kategorian muodostavat viisitoista vuotta vanhat saksalaiset lippulaivat. Toisen Mustangit sun muut. Ja kai siellä joku mopokin hyvä olisi olla...

Äitee sai muuten justiinsa sytänhalpauksen. Voipi kuitenkin olla jotta Yaris tms. nuhapumppu sinne hommataan.

Esko Mörkö lukee vanhoja Jalluja-osastolle:









Siinä sitä on taas tarinaa. Vaikuttavin on tällä kertaa tuo Somaliassa palveluksessa ollut kessunretku. Sen piikkiin oli mennyt inventaariosta puuttuneet it-tykin ammukset. Jäbä oli sidottu käsistään roikkumaan ja normaalin mätkimisen lisäksi jannun kasseista ja letkusta oltiin laitettu roikkumaan 15 kilon repullinen mitä lieneetä.

Ei pelaa enää musta mamba edes vedenheitossa ja kivistä ainakin toinen on mätä.

Herra tuotiin Kampalaan ja meinattiin pistää täällä sotaoikeuteen niistä hukkuneista Sergein kuulista. Paha kurki kun sillä oli kuitenkin lakimies omasta takaa. Niinpä ei muuta kuin äijä äkkiä takaisin Somaliaan UPDF:n kasarmille ja 20 vuoden linnatuomio siellä kenttäoikeudessa niskaan. Kiduttajille annettiin varmaan kuntsari. Näin pitää kruunu omistaan huolta Ugandassa.

Toisessa jutussa kerrotaan kuinka paikallinen Punainen Risti joutuu myymään assettejaan eli entisen pääkonttorinsa, varastoalueita ja muuta. Syy tähän on edellisen maajohdon yli 6,8 miljoonan euron källi. Tai ei nyt tietenkään pelkkä maajohto ollut niitä avustusruokia trokannut ja veroja-sun muita jättänyt makselematta. Semmoinen perustylsä-stoorihan tuo on.

Nuo muut... No, on siellä Jinjassa poliisi ampunut matooken myyjää jalkaan kun ovat häätäneet lynkkausjoukkoa. Angry mob oli ottamassa henkeä pois Mutebi Kiwanukasta, jota syytettiin lapsien tappamisesta ja uhraamisesta rikkauksia saadakseen. Kiwanuka, joka on traditonaalinen parantaja, on poliisin hallussa. Vihainen väkijoukko pisti joutessaan kaiken hänen omaisuutensa, autosta ja residenssistä lähtien, paskaksi.

Aika normaalia siis.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Aitavarkaita

Semmoisia oli käynyt presidentin farmilla. Olivat jääneet kiinni kuorma-autonsa kanssa, jossa oli ollut pokana rapia mailin verran verkkoaitaa. Palkinnoksi tuli kolme vuotta kuritushuonetta. Ja siinäpä nämä Ugandasta mainitsemisen arvoiset jutut ovat. Kyllähän täällä edelleen "sitä samaa" tapahtuu mutta nyt kun katse on jo pikkuhiljaa horisontissa en jaksa kaikista parlamentin rahojen pimittelyistä lämmetä. Sitä paitsi Suomessa Tilastokeskus ilmoitti valtion saaneen kärsään rapia puoli miljardia takausvastuita ja että enää valtiontakauksista ei suomeksi kirjoitella. Että pieniä silakat joulukaloiksi jne.

Sitä Eritreaa olen tutkinut. Ihan alkuun pitää sanoa että on väärin rangaista sitä maata kapean hcr-näkökulman pohjalta. Tai siis on väärin rangaista vain niitä, samaan aikaan kun alueen jok'ikinen maa on ihan sitä samaa. Djibouti on kunnostautunut yrityksissä vetää Eritrea jatkuvasti ICC:hen mutta Djibouti toki hyötyy eniten siitä jos Eritreaa eristetään yhä enemmän. Etiopia kun hoitaa tuontinsa heidän kautta.

Taloussaarto napsahti aikanaan päälle Eritrean tuettua Somalian islamisteja, joista sitten aikanaan muodostui Al-Shabaab. No, tyhmäähän se oli. Asia tutkittiin harvinaisen seikkaperäisesti YK:ssa ja runtua tuli.

Mitä ei tutkittu oli Etiopian saman aikaiset toilailut Somaliassa. Katsokaas kun täällä kansainvälisessä politiikassa on aivan normikauraa koittaa puuttua naapureiden asioihin. Se Eritrean tuki oli suunnattu Etiopian rahoittamia somaleja vastaan.y

Etiopia ja Eritrea antoivat myös aikanaan rajakiistansa ylempien tahojen ratkaistavaksi, samalla ilmoittaen kummankin tyytyvän päätökseen. Kun se päätös olikin Eritrealle suosiollinen, ottivat etiopialaisen hernemaan klyyvariinsa.

Viimeksihän nuo kaksi maata ammuskelivat toisiaan viime vuoden kesäkuussa. Silloin oli kyse eräänlaisesta rajaan jääneestä hyrsylänmutkasta. Etiopialalla oli hallussaan high ground mutkan ympärillä ja eritrealaiset olivat laaksossa siellä mutkassa. Mitä ilmeisimmin Etiopia oli suorittanut invaasion ja parin päivän jälkeen he olivat saaneet laaksonkin haltuunsa.

Seurasi huikeita selityksiä. Eritrea oli kuulemma aloittanut ammuskelun paikalla olleiden kahden etiopialais-rykmentin niskaan, viideltä aamulla. Nämä viattomat rykmentit olivat tuolloin olleet pelaamassa keskinäistä, epävirallista jalkapallomatsia. Kannattaa katsoa mihin aikaan aurinko nousee noilla seuduilla... No, summa summarum: Ban Ki Moon kehoitti tuon kahakan tiimoilta kumpaakin osapuolta rauhoittumaan.

Miksiköhän näistä ihan puolueettomista kansainvälisen politiikan asiantuntija-julkaisuista tulee väkisinkin mieleen että maailmaa taidetaan jossain määrin kusettaa Eritrean kysymyksessä? Varsinkin kun on todisteet siitä, että pariin kertaan US on hylännyt Eritrean esittämät liennytystarjoukset. Toisella kerralla syyksi esitettiin "Eritrean neuvottelijat ovat arrogantteja". Aika uskomaton syy. Muutenkin kun on tutkaillut edellisen jenkkipresidentin ulkopoliittista toimintaa yhdessä ja erikseen, on väkisinkin mieleen meinannut nousta kuva hmmm.... aika autoritäärisestä kaverista. Alan Dulles sanoi 1952 että moraalisesti Eritrealle kuuluisi itsenäisyys mutta suurvaltapoliittisista syistä siihen ei voi suostua. Tuo doktriini taitaa olla edelleen voimissaan.

Missään nimessä tätä ei pidä ymmärtää sitten niin, että kiistäisin tulevan asemapaikan kipupisteet. Pitää vaan koittaa ymmärtää mistä tietyt asiat/asenteet voivat johtua.

The Master says

Know the enemy, Know yourself,
And the victory is never in doubt,
Not in a hundred battles.

He who knows self, but not the enemy
Will suffer one defeat for every victory.

He who knows
Neither self
Nor enemy
Will fail
In every battle.


torstai 2. maaliskuuta 2017

Reaalipolitiikkaa

Ihan alkuun laitetaan kuitenkin menevä styge.


Noin. Täytyy tuo opetella kunnolla.

Eli juu. Tullut tässä viime päivinä kairailtua infoa Eritrea sta ja khyyllähän tässä jonkinlainen kuva maasta alkaa muodostua. Mitenkähän sen muotoilisi? Ehkä tuo otsikon sanamuoto on se paras. Tällä maailmankolkalla nämä muut valtiot ovat kaikki jollain tasolla jenkkien proxy-organisaatioita, Kenian kuitatessa suurimman yksittäisen potin USA:n avustuksista. Hyvähän se on että ainakin toistaiseksi auttavat. Se tosin aiheuttaa omanlaistaan keekoilua hallinnoissa. Eritrea ei tuommoista apua saa ja se aiheuttaa sitten omia toimenpiteitään. Kuten Krimin ja muiden maailmanpolitiikan tapahtumien kanssa on joskus tullut todettua; tällä vajavaisella käsityskyvyllä jonka Luoja on minulle antanut aika usein ymmärrän miksi joku asia tehdään. Se ei kuitenkaan aina ole sama asia kuin hyväksyntä. Tosin noilla reaalipolitiikan näyttämöillä on asioita jotka kannattaa tapahduttuaan vaan hyväksyäkin tosiasioina. Kun ei muuta juuri sillä hetkellä mahdeta.

Aika paasikiveläis-kekkoslaista, eikös?

Jonkin sortin historiafriikkinä olen koittanut myös miettiä syitä, miksi suomalaiset ovat mitä ilmeisimmin Eritreassa hyvässä huudossa. Pienen, rapia satamiljoonaisen entisen isäntämaan kanssa tapelleen Eritrean ja Suomen välille on kyllä vaikea keksiä mitään yhtäläisyyksiä. Ei varsinkaan kun mietitään Suomen itsenäistymisen jälkeistä välitöntä aikaa, semmoista pariakymmentä vuotta vaikkapa.

Ugandaan:

Paikallinen opetusministeriö on vetänyt kaksi vuotta täysin ilman toimintasuunnitelmaa. Tämä paljastui kun opetusministerille (joka siis edelleen on M7:n muija) ei pystytty edes kertomaan maan erilaisten koulutuslaitosten suuntaa antavaa määrää. No, tässä hallinnossa se ei yllätä. Nyt täällä sitten kuitenkin kysellään että minkähän helvetin takia maassa on sitten laaja koulujen tarkastusjärjestelmä? Inhottavia tuollaiset kyselyt.

Ehkä jonkun sortin vastauksen tuohon antaa lehden kolumnisti. Hän tosin käsittelee Ugandan parlamentissa alkuviikosta vallinnutta kaaosta kun valitsivat edustajia Itä-Afrikan yhteisöön. Laitan tähän pitkän lainauksen ja linkin taas loppuun. On hyvä saada näitä tekstejä joskus talteen...

My nephew walked in on me watching the live proceedings of Uganda’s candidates for the East African Legislative Assembly campaigning in Parliament. 
Like most 16-year-olds, he spends half his time with his ears and eyes behind headphones and shades. He just wants to be left alone with food in the refrigerator and the Wi-Fi password. So I almost jumped out of my skin when he actually spoke and asked what I was watching.
I mumbled a response which he cut short with a curt, “yes, I can see what it is, but why are you watching that?” I looked back at the television screen, searching for an answer in the cacophony of juvenile prancing and shouting. 
I didn’t know how long he had been standing there and how much abuse he’d been exposed to. ‘It’s important for my work,’ I said defensively. “Yeah, warrever,” he muttered, walking away as he shook his head. Presently I muted the sound and, with the animated images prancing up and down on the television set, contemplated the meaning of it all. 
Now, we must be careful not to get carried away by assessments made in the heat of the moment. Campaigns, the world over, can be pretty loud and dramatic. And parliamentarians have been known to come to blows, or worse, when they disagree, from fistfights in South Africa and Ukraine, to tear gas in Kosovo. So what we saw was a relatively tame affair, but a shocking one nonetheless.
Many have argued that Ingrid Turinawe, the FDC mobiliser whose candidature was itself a subject of controversy, got a generic taste of her own medicine by being shouted down and booed when she tried to campaign. 
That might very well be the case and FDC did not cover itself in glory in managing the internal contradictions and disagreements in its nomination process. But what we saw in Parliament on Tuesday, with MPs singingsecondary school chants extolling their love for money, or in the earlier NRM nominations that were marred by chaos and had to be repeated, are symptoms of a political process that is fundamentally flawed, and a society that is damaged, perhaps even irreparably. 
There are so many examples of this that we need not go into the details but it is easy to see some of the underlying causes. In September 2011, this column wrote about the shocking inadequacies of undergraduate students at Makerere University who couldn’t answer grade two questions (See: http://www.monitor.co.ug/OpEd/columnists/DanielKalinaki/878782-1228326-fs4bci/index.html) or tell the difference between a cobbler and a cobra. My nephew, who inspired the earlier column and provoked this one, recently sat his O-Levels. The undergrads I subjected the test to left university many years ago and are now part of the workforce or ‘successful’ businesspeople. 
Our MPs are not from an alien species that landed from Mars. They are a reflection of what most of us have become; loud-mouthed, money-loving, obscenity-spewing, narrow-minded, selfish and uncouth individuals peerless in our mannerlessness, devoid of decorum, without a sense of community, lacking empathy for those who disagree with us, with a deep-seated aversion to order or rules, and willing to only offer a nodding acknowledgement to the facts in the blind defence of our self-entitlement. 
Education does not just teach us the difference between cobblers and cobras. It is supposed to teach us how to ask questions, how to question our beliefs and assumptions, and how to disagree without being disagreeable. It is supposed to inspire a rejection of mediocrity while leadership provides the soundtrack to the march of progress.
On the evidence of the quality of our public discourse, of which Tuesday’s events were just the latest symptom shown by this chronic patient, we have     not just lowered ourselves into the quagmire of mediocrity; we have willingly and enthusiastically become a kakistocracy.
Earlier generations of Ugandans could have blamed their failures on war, poverty and pestilence. We do not have such luxuries. The failures that stare us in the face – schools that don’t teach, hospitals that don’t treat, farms that don’t produce, taps that don’t run, bulbs that don’t light, cops that don’t police, economic growth without development or jobless growth, a predatory state and so on – are entirely of our making. 
My nephew was too young to understand the import of second-year university students failing his grammar homework. I intend to find time to explain to him why our Parliament was like a village market day; sooner or later we need to explain to our children why we allowed ourselves to become so mediocre.
Joo, se oli aika pitkä. Sori siitä.

Toi Mäkki on muuten tän Bloggerin kanssa aivan suolesta. Kaikki multimedioinnit/lainaukset ryydyttää sen ihan heti. Onko noi nyt niitä "ei vikoja vaan ominaisuuksia"? Kyllä sillä just ja just surffaa mutta mikään pidempi kirjoittaminen ei kyllä suju. Garageband on kyllä kanssa kiva.

Siksipä en viitsi sitten tämän enempää runoillakaan. Kampalassa pistettiin yksi tori ja stadioni taas ilmoittamatta matalaksi (Paikalle tulee yllättäen ostoskeskus jonka omistaa loppupeleissä... niin kuka? Lisäksi ASIASTA MÄÄRÄYKSEN ANTANUT MINISTERI PYYSI PARLAMENTISSÄ PUHEESSAAN/SELONTEOSSAAN TÄMÄN VUOKSI "KULTAISTA KÄDENPURISTUSTA". TUOSTA NOIN VAAN, PARLAMENTIN ISTUNNOSSA), Talouden sakkausta selitellään ja pahempaa odotetaan, poliisipomon mukaan rikollisilla on hallussaan isokaliiberisia aseita (Ihanko totta? Maassa jossa jokaisella pankkiautomaatinvartijalla on Kalasnikov? Eikä!), hallitus tappelee kovin uhkaavaa ruokapulaa vastaan (Kaivakaa kasteluojia ja varastoikaa vettä. Ai teidän on nälkä, no tässä on keksipaketti. Miksei kansainvälinen yhteisö auta?) ja UG lähetti junanrata-lainan neuvottelijansa Kiinaan.

http://www.monitor.co.ug/News/National/Minister-Kamya-Parliament-handshake-Park-Yard-eviction/688334-3833432-1koi81/index.html

http://www.monitor.co.ug/News/National/Uganda--Kenya-send-officials-to-China-for-railway-money/688334-3831660-hegcyoz/index.html

http://www.monitor.co.ug/News/National/Government-battles-to-avert-food-crisis/688334-3833328-uqlxao/index.html

http://www.monitor.co.ug/News/National/High-caliber-guns-in-hands-of-criminals---report/688334-3833290-xjth47z/index.html

http://www.monitor.co.ug/OpEd/Editorial/How-shall-we-explain-to-our-kids-how-we-came-to-be-so-mediocre-/689360-3833046-qsah82/index.html

http://www.monitor.co.ug/OpEd/Editorial/Doctors-of-the-economy-are-being-strangled-by-the-mandarins/689360-3833044-3wxyfmz/index.html

http://www.monitor.co.ug/Business/Prosper/Be-optimistic-but-prepare-for-worst-economy-in-2017/688616-3829830-s7tppaz/index.html




maanantai 27. helmikuuta 2017

Omenakone

Oli aikoja, oli tapoja mutta pakko se on. Ei tuolla näyttönäppiksellä jaksa hinkata. Ei tässä muuta ongelmaa ole kuin se, että tulee androideiltua tämän tästä.

Mennään Uganda edellä:

Pistivät eilen lehdessä rätingit pöytään viime vuosien teiden rakennuksien osalta. 49% tierahoista on lipsahtanut läntiselle Ugandalle. Mistäs päin se presidentti taas olikaan kotoisin? Väkirikkaimmalle keskiregionille annettiin tierahaa vähiten koska vaarallisen suosittu Kabaga-kunkku.

Tää masiina jää näköjään välillä arpomaan asioita. PC on parempi.

Karamojan asioiden ministeri sanoi kerrankin järkeviä. Hänen mukaansa born again-kirkot ovat taloudellista voittoa tavoittelevia köyhän kansan kuppausmenetelmiä. Esimerkkinä annettiin viime viikolta pentekostaali-pastori, joka oli myynyt Kampalassa itse pussittamaansa "pyhää riisiä" 50 000 shillinkiä/kilo. Kaupassa riisi on semmoisen 3500 shillinkiä/kg. Ei voi kieltää etteikö se olisi kovin usein juuri tuota se touhu.

Hölökohtaista:

Livistettiin lauantaina vaimon kanssa kylpylälomalle Kampala Serena-hotelliin. Kun tuli meinaan kymmenen vuotta aviossa tais... tapp.... yhteiseloa täyteen. Mukulat jäivät innosta piukeina kotiin Susanin kanssa. "Jee! Me saadaan matookea ja g-nutsoosia! Rolexia ja chapatia!" Ovat aika afrikkalaisia.

Joo-o. Tuli sunnuntai aamuna lehti silitettynä huoneen ovelle eli oli aika överi paikka. Ei-lodge. Tokihan tuollakin oli ugandalaisia vivahteita kuten esim. uima-altaan menussa tarjolla ollut Nazi Goereng-annos. Tiedän kyllä Nasi Goreng-ruuan mutta mutta. Toisaalta kyseessä on viiden tähden hotelli joten mistä sitä tietää etteikö niillä voi pakastimessa ollakin Kolmannen valtakunnan marsalkkaa jemmassa. Koska olimme tuossa vaiheessa juurikin sillä spa-osastolla ei sattunut kameraa pykälään eli nyt teidän on vaan uskottava tämä tarina.

Väkeähän tuollaisessa hotlassa on duunissa kuin pipoa ja siinä mietiskelinkin jotta minkähänlaiset heimotsydeemit talon sisällä vallitsevat ja minkälaiset pikkujoulut tuolla mestalla on?

Eilen U osallistui ensimmäiselle Suomi-verkkokoulun äidinkielen tunnille ja täytyy sanoa että ei mitään ihan hirveän isoja huolia sen suhteen ole. Mitä nyt kirjoittaessa kaksoiskonsonantti tuppaa unohtumaan.

Ei nyt muuta. Vaimo lähti taas Adjumanin suuntaan West Nileä katsastamaan joten yh. Tuleva sijoituspaikka on hyvin ilmeisesti selvillä ja sitä muuttoa tässä nyt on alettu valmistelemaan. En kuitenkaan vielä kirjaile sitä tänne koska se ei ole musta enää kiinni ts. vaimon tarttis laittaa enää nimensä paperiin. Jos kovasti kiinnostaa niin kyllä se paikkakunta tuolta hänen blogistaan löytyy. Taidan itsekin joutua taas jonkin sortin töihin, ainakin siitä päätellen miten cv:tä kysellään. Soppiihan tuo. Näitä bloggauksia sieltä voi tulla ehkä harvemmin ja täytyy varmaan ottaa myös jonkin sortin Enigma käyttöön. Kokeneemmat lukijat kyllä varmaan edelleen pysyvät sieltäkin kärryillä mun tarkoitusperistä.

Olin kyllä jo hieman henkisesti varautunut hiihtelyyn Aulangolla ja lauantaimatseihin Rinkelinmäellä mutta näin kävi nyt. Mol.fi:n ja avoimien virkojen seuraaminenkin jää nyt ainakin vähäksi aikaa.

Hyytyi kolme kertaa tää paskamasiina tän tekstin aikana. Ime Jobs sykkivää.

http://www.serenahotels.com/serenakampala/default-en.html

http://www.monitor.co.ug/SpecialReports/Western-region-takes-lion-s-share-of-roads-money/688342-3827326-8b2wbnz/index.html

http://www.monitor.co.ug/News/National/Minister-criticises-Pentecostal-churches-over-exploitation/688334-3825020-15kl975/index.html

tiistai 21. helmikuuta 2017

perjantai 17. helmikuuta 2017

Motoristi-neekeri

nappasi tänään vauhdissa meidän lastenhoitajan käsilaukun. Puhelin, puolen kuun tili, kotiavaimet... No, noista kyllä selvitään. 30 metriä meidän portilta ja on kuitenkin Kampalan Lauttasaari. Kololo on Eira. Tuli laakista selväksi meidän tytöille miksi mä pidän niin kovaa jöötä kun tuolla kävellään. Onneksi Susan on ok. Se boda kun oli koittanut ajaa ilmeisesti päin ja sillä lailla varmistaa laukun saanti plus se, että uhrilla ei ole tietoa tekijästä. Nyt se oli vaan liipannut. Bodassa ei ollut myös lappuja...

Noille katujen varsille on nyt pesiytynyt hieman enemmän joutomiestä ja muuta rotvallilla istujaa (eli siis huhut maan talouden romahtamisesta saavat sitä kautta kyllä pontta). Täytynee ruveta pitämään lenkillä koiria vähän pidemmässä narussa ja hieman perata noita 'kaislikoita' roskakalasta.

Yyhoiltu

Ei tässä sen kummempaa. Pikkukoirat tulivat lauantaina takaisin hyvinvoivina. Itellä meni oikeastaan koko viime viikko sohvalla räkätaudissa joka meni heittämällä elämäni top-10 flunssan joukkoon. Sunnuntaina sentään pääsin muun köörin kanssa tuohon paikalliselle saunalle. Jos ei sauna, viina ja terva auta jne. Kyllä se noita röörejä vähän aukaisikin.

Otsikon mukaista toimintaakin oli taas alkuviikon. Vaimo oli päässyt toimittamaan Firman piiska-autolla bodan osumasta pari-kolme metriä lentäneen pikkupojan sairaalaan. U:lla on hiihtoloma ja sateet tulivat eilen. Ollut aika kuivaa ja kuumaa eli kohta on maassa taas nälkää.

Ja siinä ne tärkeimmät olikin. Paitsi että Masakassa poliisin pomo antoi asukkaille luvan tuikkia asuntomurtoja tekeviä keihäillä ja pangaveitsillä. Tai se siis kehoitti tekemään näin. Lain mukaanhan täällä saa tontille luvattatulijasta laskea vaikka täytteisellä läpi.

Hallitus myös ilmoitti että heillä ei ole kansallista dataa maan eläkeläisistä. Siis-ei-yhtään-mitään. Ei nimiä, ei määriä. Miettikäämme tätä nyt.

UG myös kertoi että Kongon puolella majailevat rebelit harmittavat heitä ja että asialle pitää tehdä jotain.

Etelä-Sudanissa luuta jatkaa swiippaustaan. Siellä on taas militioita joka sormelle ja presidentti Kiir pahimpana. K A N S A N M U R H A. Noin, sanottu. Mitäs sille tehtäis vai annetaanko olla?

Kolonisaatio oli kuitenkin vielä pahempaa...

http://www.monitor.co.ug/News/National/Equip-yourselves-with-pangas--police-tell-residents/688334-3815626-wlsy4lz/index.html

http://www.monitor.co.ug/News/National/Records-pensioners-Government-public-service-/688334-3814976-3h58goz/index.html

http://www.monitor.co.ug/News/National/South-Sudan-war-reaches--catastrophic-proportions-/688334-3814978-hxisvcz/index.html




maanantai 6. helmikuuta 2017

Yhden koiran talous

Semmoinen ollaan nyt vähän aikaa. Vietiin meinaan Vilu ja Nälkä rokotukselle, sirulle ja vehkeiden de-aktivoimiselle. Dr. Alexilla on Namboolen stadionin lähellä asialliset toimi- ja säilytystilat piskeille joten oli turvallisempaa toimia näin. Muuten Tessa, joka täytti eilen 11, olisi hyvin todennäköisesti jossain vaiheessa repinyt haavat auki.

Bonuksena tuolla lauantain reissulla nähtiin myös Asfalttiprinssin tyttären Maki-koirakin. Maki on tuolla koirahoitolassa toukokuun alkuun asti ja sitten neiti lennähtää adoptioon kohti peltoja savisia. Hyvin näytti pärjäävän sekin.

Eipä täällä noin muuten räkätauteja kummempia ole tapahtunut. Eilen käytiin päivän verran Entebbessä, eläintarhassa yms. Vaikken ole eläintarhojen suuri ystävä niin Ebb:n tarhalle pitää kyllä antaa jotain kredittiä. Vaikka ei ehkä ihan heti uskoisi niin elukat siellä ovat suht hyvinvoivan näköisiä ja niillä on tilaa temmeltää. Paitsi linnuilla that is. Muuten pitää taas mainita afrikkalaisten kyvyttömyys jonottamiseen (jäi meidän likoilta kameliratsastus tällä kertaa väliin kun kongolainen repuusiporukka tuli ottamaan selfieitä ja kirjaimellisesti valloitti kamelin kiipeämällä sen selkään), simpanssisaaren aidalla edelleen esiintyvät "kummat on kumpia"-performanssit ja sellainen yleisön yleinen tarve pitää jatkuvaa älämölöä. Myös kansan tarve heitellä tyhjät vesipullot ja jugurttipurkit eläinten aitauksiin herätti närästystä.

Satuttiin paikalle näiden veijareiden lounasaikaan ja oltiin onneksi ainoa yleisö. Noiden touhuja voisi helposti katsella pari päivää.


Jee jee! Gepardi! Jee jee! Noi muuten kehräävät kuin kissat.


Laihtunut kamelikurki.


Let's go to the mall, oh baby. Siinä on kanssa asuntokompleksi samassa. Avajaiset olivat joulukuussa. Ostaria mainostetaan näkyvästi Kampalassa. Arvatkaas mitä? Tossa kompleksissa ei toimi liikkeen liikettä. Niissä asunnoissa ei asu kukaan. Tuo on siis rakennettu olemaan tyhjilleen. Ei mitään esisopimuksia tms. Näinkin voi Ugandassa tehdä bisnestä kun on kyse rahanpesusta. Vaikka eipä sillä: Entebbessä toimii myös Pizza Hutin filiaali yhden Shellin päädyssä (ihan siis virallinen. niitä on Kampalassakin muutama). Tämä Entebben toimipiste ei-kuitenkaan-myy-pannupitsaa. Some Pizza Hut is that.

 Ugandassa törmää aika usein absurdeihin kyltteihin...
Apollo ja Rocky juoksevat rannalla.

video
Kyä se gepu ihan oikea oli. Samoin kuin:

video
Tanan kamelivarkaat. Ääniraidalla kuultavissa harmitusta yleisten käytöstapojen puutteen vuoksi.

Muuta: UG:n hallitus myönsi kotanneensa Kampala-Mombasa rautatien kiinalaisilta tulevia öljybarreleita vastaan. Huomauttaisin taas että pisaraakaan ei ole vielä kaupallisesti maanpinnalle saatu.

KAMPALA- After denying countless times that they cannot borrow against future oil revenues, the government at long last has admitted staking the country’s oil as a “guarantee” for receiving the first batch of loan from China’s EXIM Bank for the much hyped Standard Gauge Railway (SGR) project.
Details available to Sunday Monitor indicate that Attorney General William Byaruhanga gave a no objection to ministry of Finance, the principal signatory to the loans, arguing that “nothing prohibits the government from using oil revenues directly as guarantee for the payment of loan for the SGR project.”
Mr Byaruhanga, in a correspondence dated September 29, 2016, to the Finance ministry and also copied to President Museveni and Solicitor General Francis Atoke, further indicated that “accordingly, it shall be prudent to ensure that under the loan agreement the commencement of the payment period is explicitly tied to the commencement of production –in order to mitigate the risk of the government being found in default in the event that production does not start within the projected period.”

http://www.monitor.co.ug/News/National/Uganda-mortgages-oil--China--Standard-Gauge-Railway/688334-3799678-g9x1xpz/index.html

Että jos on ostarin rakentaminen tyhjilleen tyhmää niin mitä tuo sitten on? Joo, jos sitä öljyä tulisi jo niin mikä ettei. Itku tästäkin vielä tulee, sanokaa mun sanoneen.